Miehet sen osaavat

Raumalla on parhaillaan menossa pitsiviikko ja siellä pitsi saa uuden ulottuvuuden, kun lahtelainen kuvataiteilija Marko Suomi on tarttunut nypylöihin. Jotkut henkilöt ovat huomautelleet hänen pitseissään olevista virheistä, mutta taiteilija ei missään nimessä haluakaan, että pitseissä kuvatut penikset olisivat symmetrisiä. Virheitä tekemällä hän saa töihinsä toivottua vinoutta ja kolmiulotteisuutta.

TS:n kulttuurisivuilla oli taiteilijasta ja hänen pitsitaulustaan puolen sivun kuva. Lehden mukaan Raumalla on kysymys ennakkoluulottomasta pitsitaiteen esilletulosta. Marko Suomi näyttää, ettei pitsinnypläys ole vain naisten hommaa. Seuraavaksi taiteilija aikoo tarttua puikkoihin tai asettua kangaspuiden ääreen. Täällä lounaisessa Suomessa sanotaan neulomista kutomiseksi, kudotaan siis puikoilla ja kangaspuilla. En tiedä, kummasta tällä kertaa on kyse, mutta kenties seuraavaksi on tulossa taiteellisia kalukukkaroita.

Vuosia sitten tuli julkisuuteen taiteilija, olikohan hän ranskalainen mies, joka teki värikkäitä veteliä neulomuksia. Neulontaohjeita oli tarjolla käsityöliikkeissä. Ehkä hänen taiteensa alensi kynnystä tarttua puikoihin. Jotkut villapuseroista nättivät vinkeiltä, värit olivat herkullisia, mutta tiukkapipoisen käsityönopettajan eteen ei sellainen päällä olisi ollut menemistä. Olisikohan naispuolinen taiteilija saanut maailmanlaajuista kuuluisuutta epämääräisesti lerpottavilla luomuksilla. Eräs ystäväni neuloi lehden innoittamana vapaamuotoisen villapuseron, kun ei enää tarvinnut välittää, vaikka neuleeseen eksyi lukuisa määrä venähtäneitä silmukoita.

Nuoret pojat virkkaavat ja neulovat pipoja eikä siinä ole enää ihmettelemistä. En unohda ukkiani, joka istui keinutuolissa ja neuloi. (Olen kirjoittanut aiheesta blogissani.) Ruotsin Leksandissa neulomisesta tuli 1800-luvulla miehinen elinkeino, kun huomattiin sen olevan taloudellisesti tuottoisaa toimintaa. Käsiyön korkea laatu oli tosin edellytys menestykselle.

Naiset ovat neuloneet kodin tarpeisiin ja myös elannokseen. Yön tunteina he väänsivät villasukkia ja villapaitoja rintamalla värjöttäville sotilaille. Jos käsityöhön tuli virhe, ei sitä voinut kenellekään näyttää, vaan työ piti purkaa. Ei ennen päässyt kunnon naimisinkaan, jos ei osannut tehdä kauniita käsitöitä. Pyhää Mariaa rukoiltiin avuksi, jos ei käsityön teko luistanut.

Pitäisiköhän kaivaa komerosta muutama kesken jäänyt neuletyö esiin. Työt ovat jääneet kesken jonkin virheen takia, mutta kärsivällisyys ei ole riittänyt korjaamiseen. Nyt vain purkamatta tekeleet valmiiksi. Ei se mikään riski ole, jos lopputulos on tuherrusta, kun olen päässyt jo naimisiin.

Salkopallo

Kyllä kuvasta Kirstin ja miehen lisäksi pallokin löytyy, kun katsoo oikein tarkasti.

Viime postauksessa kerroin mökkivierailustani ja liikunnallisista harrastuksista siellä. Epäselväksi jäi, mikä on nimeltään peli, jossa lyödään palloa kierteille salon ympärille. Peli oli tuttu Kuralan Kylämäessä työskentelevälle Johannalle. Peli on nimeltään salkopallo. Yrjö Karilaan Mieleni minun tekevi-kirja puhuu riukupallosta.

Sääntöjä.

Kirkonmäellä ja mökillä

Sastamalan Pyhän Marian kirkon nurkassa oleva rikkoutunut risti.
Johannes Kastaja, huutava ääni erämaasta.
Kirsti hörppäämäisillään tuhkelosta.
Kurkistus luonnon tarkkailuun soveltuvalta kuistilta.

Olin ystäväni kirjailija Kirsti Ellilän luona viettämässä mökkielämää. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen uinut järvessä. Vesi oli suloisen pehmeää, mutta kylmenmpää kuin Samppalinnan uimalassa, joka välttämättä ei ollut huono asia näillä helteillä. Uin poukamassa lumpeitten ja ulpukoitten joukossa ja toisessa paikassa, joka oli alttiina myrskyille. Yhdellä uintikerralla järvellä oli vaahtopäitä ja se pani uimataidon koetukselle. Selällään uidessa aallot vyöryivät naaman yli. Pitkä kirkkovene liukui Rautajärven toisen rannan läheisyydessä tuulesta huolimatta.

Soutumatka suuntutui Pyhän Marian kirkolle. Roiskuttelin vettä päähäni viilentääkseni auringon hehkussa kuumenevaa päälakeani. Veden lämpötila oli reilut 20°C. Kirkon ovet eivät olleet auki, mutta yleiskuva syntyi tihraamalla ovenraosta.
Seuralaiseni Kirsti ja hänen miehensä ilahtuivat kirkon läheisyydessä olevasta pelipaikasta. Siellä oli "paalupallo" (itse antamani nimi), jonka säännöt mies tiesi. Pelissä on noin kymmenen senttiä paksu kolme metriä korkea seiväs ja sen päähän on kiinnitetty pallonaru, jonka päässä roikkui tennispallonkokoinen pallo (ei kova). Molemmilla pelaajilla on lyhytkahvainen pöytätennismailaa muistuttava mailanläpyskä. Iskulla kumpikin yrittää saada narun kiertymään seipään ympäri ja toinen yrittää purkaa pelikumppanin kierityksen. Mikähän pelin nimi on? Saankohan kesän riemuja kuvaavan pelifilmin nettiin.

Pääsin Sastamalalan kirkkoon toisella yrityksellä. Se ei ole viimeistelty turistipaikka kuten Pyhän Olavin kirkko, joten sieltä löytyy yllätyksiä. Kirkon pimeässä nurkassa oli rikkonainen hautaristi, jossa luki Ingrid ja Gunnar. Kirkossa oli mm. Johannes Kastajaa esittävä veistos. Erämaan profeetalla on pitkä parta ja kamelinkarvainen viitta päälliviitan alla. Kuumissa maissa hellettä torjutaan pukemalla turkisasu päälle. Johanneksen jaloissa oleva pää muistutti enemmän kissaa kuin kamelia, mutta kyllä se on kamelin pää. Kädessään Johanneksella on atribuuttinsa kirja ja sen päällä lammas, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit.

Pyhän Marian kirkolla ja varsinkin Tyrvään Pyhän Olavin kirkolla tuntee olevansa kirkonmäellä, sillä puut eivät peitä maisemaa.

Selma Inkeri Himanen — kutsumanimi Inkeri

Eino nukkuu

Elisabet Ensimmäinen imee

Ikää yksi kuukausi — Rilli

Keskiaikapäivien jälkeen

Rekvisiitat matkalla makasiiniin: Birgittalaismunkkia ja -nunnaa esittävät kuvat, Pyhän Olavin veistoksen värimalli, "Liedon mestarin" istuin ja juoma-astia.

Selviydyin kesksiaikapäivistä. Tapahtumat sujuivat odotetun onnistuneesti, mutta nyt tuntuu siltä, että päivien nykyinen formaatti on kuljettu loppuun. On aika kerätä parhaat palat menneiltä vuosilta ja tehdä uutta. Vuosientakaiset keskiaikaiset illat linnassa nousevat kokemuksina ylitse muiden.

Olen mitannut verenpainettani ja vapaa-ajan olen käyttänyt nukkumiseen. Ai niin, suoritin Matkailualan ammattitutkinnon tapahtumantuottajaopiskeluun liittyvän näyttötutkinnon, jota tosin joudun vielä vähän täydentämään. Aamuisin olen mennyt uimaan nauttien aamuvarhaisen auringosta, veden viileydestä ja työterveyshuollon tarjoamasta edulllisesta uimalipusta.

Kuivattuja inkiväärejä en enää syö ahmimalla, sillä luin kiirnalaisen terveydenhoidon kirjasta, että niitä pitää välttää henkilöiden, joilla on korkea verenpaine. Ihmeellistä, että satuin lukemaan tuollaisen tiedon, kun olin juuri herkutellut noilla hallista ostetuilla runsailla makupaloilla. Varsiselleri odottaa nahistuneena keittiössä, sitähän minun piti syödä.

Linnan keskiaikapäivillä oli teemana Mahtavat miehet ja osaavat naiset. Olen jatkanut sen parissa vielä tapahtuman jälkeenkin. Sturen kirkon keskiaikaiset puuveistokset vievät ajatukset patsaiden valmistajiin. Veistosten yksityiskohdat on tehty eri puulajeista. Ainakin koivua, tammea ja lehmusta on käytetty. Nunnakappelin krusifiksin ristinpuu on valmistettu männystä.

Kun tapahtuma on ohi, välttämättömiä jälkitöitä riittää niille, jotka eivät ole kipasseet suoraan lomanviettoon. Olen saanut tehdä mielihommaani eli tavaroitten kantamista mielinmäärin.

Kiitos kaikille, jotka ovat muistuttaneet, etten ole päivittänyt blogiani pitkään aikaan.