Velhopäivä linnassa

Turun linnassa on nyt toinen kesä, kun kymmenvuotiaat, vähän alle ja vähän yli, saavat velholeirillä historian opetusta. Enimmäkseen porukat ovat Luostarinmäellä ja huomenna he ovat Apteekkimuseossa. Tänään oli linnapäivä ja tapahtumantuottajan ominaisuudessa kuljetin velho-oppilaita linnan jännissä paikoissa.

Minusta tällä kertaa kiinnostavinta oli Matias Kettilmundinpoika-näyttely täydennettynä Ensimmäisen asuinhuoneen esittelyllä. Tuo seitsemänsataa vuotta sitten rakennettu huone oli pitkästä aikaa näyttökunnossa, kun linnan ikkunaverstastyöt ovat pysähdyksissä.

Toinen jännä juttu oli, kun linnan vankisellin ovi sattui menemään kiinni ja sieltä pääsi pois vain viittomien avulla. Ohjaava velho Ullmaria oli onneksi juuri opettanut lapsille sanamagiaa eli viittomakieltä. Kaikki lapset oppivat viittomaan vangille tuikitärkeät sanat: leipää, vettä, apua, kiitos.

Mikä lapsista oli linnassa hauskinta, sitä emme vielä tiedä. Epäilisin, että ykkösasia on kulkeminen salakäytävän kautta linnan muurien ulkopuolelle. Leirin päätyttyä saamme palautteet ja ainakin viime vuonna tuo tynnyriholvattu käytävä veti voiton.

Esiinnyin linnan kaikkitietävänä hovinarrina ja muina tietoniekkoina toimivat ritari Bengt ja linnanrouva Onerva. Leiriläisten suojelevina aikuisvelhoina toimivat Bonika, Ullmaria ja Alchemilla. Viimeksimainittu on saanut nimensä Alchemilla vulgaris-kasvista, poimulehdestä. Se joka nauttii lehden keskelle syntyvän kimaltelevan pisaran, saa osakseen ikuisen nuoruuden. Narrina tarvitsisin sitä erityisesti nyt, kun olen sairaslomaltani palannut töihin.

Laitan tähän linkin TS:n juttuun. Kuvassa "mitataan" Turun linnan ikää (sama kuin hovinarrin -kuvassa vasemmalla- ikä). Köydessä yksi solmuväli vastaa kymmentä vuotta, joka oli leiriläisten keski-ikä. Aika pitkä nauha siitä syntyi. Toisessa kuvassa on kaksi velhokokelasta, jotka saanevat perjantaina todistuksen. Kolmannessa kuvassa leiriläiset kirjallisten tehtävien jälkeen valmistutuvat lounastamaan Herrainkellarissa. Lapset ovat ihmeellisiä.

Lisäys: Kerroin lapsille kauhean jutun vaakunakiven taakse muuratusta rosvosta, joka oli syönyt syntymättömien lasten sydämiä kahdeksan kappaletta. Kuoleman jälkeen ihmisen sielu muuttuu linnuksi. Kuunnelkaapa vain. Muurin sisältä kuului sirkutusta. Joku lapsista arveli, että kyseessä oli jekku ja muurin sisässä oli nauhuri. Kiven lähellä on syvennys, johon portin puomi on työnnetty. Sinne tiilien taakse oli talitiainen tehnyt pesänsä ja poikasethan siellä pitivät kovaa ääntä. Ei jäänyt sijaa epäilylle.