Turun sirkuskoulutusta ei saa lopettaa!

Ylemmässä kuvassa on kahlekuningas Timo Tuomivaaran esiintymisasu, vannetaiteilija Cia Grangerin esiintymisasu ja hulavanteet, hiusakrobaatti Heidi Jernströmin esiintmisasu, klovni Max Renardia esittävä Irena Kalliomäen tekemä nukke ja Pietarin sirkusmuseon omistama Prometei-nuorallakävelynumeron taiteilijan puku. Turun linna 2002.

Alemmassa kuvassa sirkushevonen, oikealla näkyy hiusakrobaatti Heidi Jernströmin esiintymisasu ja alhaalla oikealla surmanajaja Onni Suurosen osasto. Turun linna 2002.

Kun ajattelen Turun sirkuskoulutuksen lopettamisuhkaa, minulla kohoaa verenpaine. Miten voi olla mahdollista, että täällä kukoistukseen kohonnut koulutus lopetetaan noin vain. Ja nukketeatteri pistetään pakettiin samantien.

Muistan ajat, jolloin sirkuksen opinahjoa rakennettiin Turussa. Muistan innostuksen, uusia mahdollisuuksia avaavan taiteenlajin tulon kaupunkiin. Se oli erikoista, erilaista, sellaista mitä muualla ei ollut. Markku Aulanko vei ajatusta eteenpäin. Sirkus tuli Taideakatemian oppiaineeksi ja vuosien mittaan taiteenlaji teki läpimurron myös päättäjien sydämiin.

Edistysaskeleita olivat:

1980 sirkus otetaan nuorison valtakunnalliseen taidetapahtumajärjestelmään
1991 Suomen nuorisosirkusliitto perustetaan
1992 sirkus tulee mukaan lakiin taiteen perusopetuksesta
1994— Sirkusfestifaalit vuosittain
1995 tutkintoon johtava koulutus alkaa Turussa
1999 taiteen keskustoimikuntaan perustetaan sirkus- ja estradijaosto

Jos Turku antaa pois sirkuskoulutuksen, sen sieppaa Aalto-yliopisto tai joku muu laitos Helsingissä. Pääkaupunkiseutu hamuaa muutenkin vetovoimaiset alat itselleen, ja nyt Turku on luovuttamassa vapaaehtoisesti tämän kultamunan. Nykyisin olipa kyse teatterista, lavashowsta, messuista tai markkinoista, ohjelmassa on mukana vahvasti sirkuksen elementtejä. Myös kulttuuripääkaupunkivuoden Turku palaa-teeman ilotulituksessa tulennielijä astuu estraadille.

Sirkuskoulutuksesta valmistuneet työllistyvät lähes sataprosenttisesti ja monella Turussa oppinsa saaneita taiteilijalla on kiinnitys maailman huippusirkuksissa. Sirkus Finlandian (1976—) maneesilla näimme viime kesänä Turun oppilaista Antti Sunialan.

Viime vuosina on Suomeen perustettu useita sirkuksia, joten akrobatian, jongleerauksen, klovnien ja voimamiesten ystävät pääsevät nauttimaan maneesien villistä menosta ympärivuotisesti. Viime lauantaina istuin Hepokullan kentällä Sirkus Florenton sirkusteltan täydessä katsomossa.

Vuonna 2002 oli Turun linnassa Yhtä sirkusta-näytely, joka juhlisti Sirkuksen Suomeen tulon 200- vuotista historiaa. Näyttelyn
suojelija oli presidentti Tarja Halonen. Hän kirjoitti:

...

"Sirkus tuli Suomeen Turun kautta. Turussa myös aloitettiin ensimmäisenä tutkintoon johtava sirkusalan koulutus. Kiertävän taidemuodon luonteeseen kuitenkin kuuluu, että sirkuksen juhlavuotta voidaan viettää niin Turussa kuin Hangossa kuin Ivalossakin.

Toivon onnea nuorille sirkustaiteilijoille ja alan harrastajille. Samalla haluan kiittää niitä yhteisöjä ja yksittäisiä henkilöitä, jotka
vastoinkäymisistä huolimatta ovat jaksaneet tehdä työtä sirkustaiteen eteen. Heidän ansiostaan voimme juhlia tätä vuotta!"

Turun on pidettävä huolta siitä, että tulevaisuudessakin on aihetta juhlaan.

Markku Aulangon kommenttiin liittyen, Sauli Kososen kirjoituksen voi lukea täältä.

Tästä pääsee lukemaan Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Elina Rantasen kommenttissa mainitun esityksen.

Hoitotoimenpiteitä

Talon katolla istuva rännejä puhdistava henkilö saa aikaan verenpaineen kohoamisen. Kissoilla Viiru ja Mustapippuri on päinvastainen vaikutus.

Olen tutkinut, mikä saa verenpaineen heilahtelemaan. Jotkut asiat selvästi nostavat verenpainetta. Esimerkiksi jos joku istuu talon räystäällä. On myös asioita, jotka vaikuttavat rauhoittavasti, kuten kissat. En ole viime aikoina ehtinyt riittävästi seurustella kissojen kanssa.

Kiinalaisessa ruokavaliossa korkean verenpaineen omaavia henkilöitä kehoitetaan suosimaan selleriä, sipulia, valkosipulia, banaania, parsaa, pinaattia, auringonkukan siemeniä, hunajaa, tofua, mung-papuja, tarhapapuja, bambunversoja, vehnänalkioita, seesamsiemeniä, merilevää, kasanjoita, maissia, omenia, persimonia puoliraakana, nektariinia, persikoita, päärynöitä, herneitä, tattaria, vesimelonia, avokadoa, verkkomelonia, munakoisoa, kurpitsaa, kaalia, kukkakaalia, parsakaalia, tummaa riisiä, perunoita, sieniä, luumuja, appelsiineja, sitruunoita, greippejä, etikkaa ja kaloja.

Kolmesti päivässä pitää juoda lämmintä sellesrimehua, johon on lisätty hunajaa. Sitten pitää keittää 10 g simpukoita ja 30 g selleriä ja syödä aterialla. Sen jälkeen pitää keittää selleriä etikan kanssa. En ole tiennyt, kuinka tärkeää on syödä joka päivä selleriä. Lähden vihannesostoksille. Kissat jäävät lepäilemään tuolin päälle kuin Jin ja Jang.

Vänrikin piilotettu aarre

Purkka-kissamme, Viirun ja Pippurin äiti, on kiinnostunut maalaustaiteesta. Tässä se tutkii Tuulikki Sillanpää—Janssenin teoksessa kuvattua taideteosta.

Jatkan vielä edellisen bloggauksen aiheesta.
Ryöstelevien sotilasjoukkojen pelossa Kurun asukkaat piilottivat kotiensa arvoesineet. Kun Hainarin sotilasvirkatalo lahjoitettiin Turun linnan ulkomuseoon vietäväksi 1903, rakennuksen purkamisen yhteydessä löytyi ullakon täytteistä ihmeellinen maalaus. Monien vaiheiden jälkeen taulu on päätynyt myöhemmin Kurun kunnantaloon.

Vänrikki Carl Gustav Polviander toi maalauksen sotaretkeltä Saksasta mökilleen. Taideteoksen aiheena on: "Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla ja vieroitettu pistää kätensä myrkkyliskon luolaan." Jesajan kirja 11:8. On esitetty maalauksen olevan itsensä Bartolomé Esteban Murillon (1617—1682) työtä.

Kannattaa katsella ja kuunnella.

Ja tämä myös.

Karin kommentin innoittamana pyysin Gabrielalta alttaritaulun (retablo) aiheeseen liittyvän Raamatun tekstin espanjaksi toivossa, että joku Murillo-tutkija eksyy sivuilleni.

Isaías = Un niño de pecho jugará sobre el agujero de la cobra, y el recién destetado
11:8 extenderá su mano sobre el escondrijo de la víbora.

Runeberg kävi täällä

Ylemmässä kuvassa on Vänrikki Stoolin tuvan toinen huone 26.6.1941 ilmahyökkäyksen jälkeen. Kuva Paldan.
Alemmassa kuvassa Vänrikki Stoolin tupa 1937, Puolalan aitta ja Turun linna. Kuva Welin.


Johan Ludvig Runeberg tutustui Porin rykmentin lipunkantajaan vänrikki Karl Gustaf Polvianderiin ja sai tältä innoituksen runoelman kirjoittamiseen. Runeberg kävi haastattelemassa paljon kokenutta tarinankertojaa, joka asui Kurussa Hainarin sotilasvirkatalossa. Ikkunasta avautui näköala Näsijärvelle.

Vänrikin kuoleman jälkeen viraktalo oli vuokralla. Tieto viimeisen Suomen Sodan soturin talosta kiiri Turkuun, jonne suunniteltiin ulkoilmamuseota. Kesän 1902 aikana puustellintarkastaja Stjärnvallin lahjoittama "Vänrikki Stoolin tupa" asetettiin paikoilleen Turun linnan puistoon. Rakennus käsitti vain salin ja salikamarin, sillä kokonaisen 28 metriä pitkän rakennuksen siirtäminen olisi tullut liian kalliiksi. Siirretyt kaksi huonetta olivat kaikista tärkeimmät, sillä niissä huoneissa vänrikki oli enimmäkseen oleskellut ja salin kustavilaisessa pukkisängyssä oli kansallisrunoilijamme Runeberg nukkunut.

Turun linnan puistoon kasvamassa olleen ulkomuseon rakennuksia tuhoutui pommituksissa 1939 ja siihen alueen kehittämishanke lopahtikin. Vänrikki Stoolin tupa jäi nököttämään muutaman tuholta säilyneen rakennuksen rinnalle. Museolautakunta ja kaupunginhallitus suostuivat 1960 luovuttamaan tuvan esineineen takaisin Kuruun, jossa tupa saisi uuden elämän. Kuru maksoi siirtokustannukset ja tuomaanjumien häädön.

Rakennus ehti olla Turussa 54 vuotta ja sen kotiinpaluu Kuruun oli yhtä juhlaa. Nykyään Vänrikki Stoolin tupa on museona. Siellä on nähtävänä mm. morsiustuoli "Fänriks stol", hylkeennahalla päällystetty sotakirstu, aseita (tiedoksi Karille) ja hammashaat, joilla vänrikki veti asiakkailta tuskaisat hampaat pois.

Lähteenä kirjoitukseeni olen käyttänyt Tuulikki Sillanpää-Jansenin teosta Vänrikin tarina. Helsinki 2009.

Tänään on Snellmanin päivä. Tänään on myös poikamme syntymäpäivä. Onnea molemmille.

Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär

Linnan kaupassa Fataburissa on myynnissä postikortteja, joiden aiheina ovat viime aikoina puhuttaneet maalaukset. Minun kuvani ovat sattumoisin mustavalkoisia.


Erik Johan Löfgrenin öljyvärimaalaus (225x165 cm) Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär on maalttu 1864. Siinä uupunut valtansa menettänyt parrakas kuningas on painanut päänsä nuoren Kaarinan polvelle. Kuningas ja kuningatar ovat puistikossa.

Nyt kun maalaus on lähtenyt Turun linnasta, useissa yhteyksissä korostetaan, kuinka kiinteästi maalauksen sisältö liittyy Turun linnaan. En ole nähnyt missään selostusta, kuinka kiinteästi se liittyy, joten kerron tässä.

Taiteilija Löfgren oli 1862 kotikaupungissaan Turussa ja valmisteli Eerikiä ja Kaarinaa eisttelevää maalausta. Eerikistähän oli tehty muotokuvia, joten taiteilija tiesi, miltä kuningas näytti. Kaarina Maununtyttärestä ei ollut maalattu muotokuvaa. Ainut kuva oli Turun tuomiokirkossa oleva hiekkakivinen reliefi. Löfgren tosin luuli, että Eerikin siskoa Elisabetia esittävä muotokuva esittää Kaarinaa. Ja niin luuli moni muukin, sillä kuvaan oli maalattu nimi Catharin Månsdotter.

Mutta Löfgren halusi tietää enemmän. Hän halusi nähdä Kaarina Maununtyttären. Ja Kaarinahan lepäsi arkussa Turun tuomiokirkossa. Lupaa arkun avaamiseen ei taiteilija saanut, mutta sitten tuli museohenkilö Adolf Lindman apuun. Miehet murtautuivat yöllisellä retkellä suljettuun Tottien hautaholviin ja avasivat Kaarina Maununtyttären puisen arkun.

Löfgren oli Adolf Lindmanin kavereita. Lindman oli vankilasaarnaaja. Oli hän opettajakin ja paljon muuta. Kruununvankila oli valmistunut 1853 Kakolanmäelle, mutta lääninvankila oli edelleen Turun linnassa. Lindman asui esilinnassa ja korjasi omilla rahoillaan linnasaarnaajan virka-asuntoa, josta muotoitui pieni museo.

Taiteilija Löfgren sai nähdä kuningattaren, jonka kauniit nilkat herättivät edelleen ihastusta. Arkun huono kunto huoloestutti Lindmania, olivathan sitä "aika ja vandaaliset kädet huonosti kohdelleet". Hän pisti luvattomalta retkeltä palattuaan alulle rahankeräyksen uuden arkun hankkimiseksi.

Ilman Turun linnan asukasta linnansaarnaaja Adolf Lindmania olisi saattanut Löfgreniltä jäädä Eerikiä ja Kaarinaa esittävä taulu maalaamatta tai ainakin siitä olisi tullut erilainen. Ilman Lindmanin ja Löfgrenin seikkailua Kaarina Maununtytär ei olisi saanut marmorista sarkofagia.

Ja vieläkin oleellisempaa on se, että Eerik XIV ja Kaarina Mununtytär olivat Turun linnassa vankeina. Vangit saapuivat linnaan 15. heinäkuuta 1570 ja lähtivät 5. elokuuta 1571. Kaarina tuli uudelleen Turkuun henäkuussa 1573 ja Eerikin kuoleman (26.7. 1577) jälkeen 1.6. 1577 Kaarina seurueineen siirtyi Liuksialaan. Kaarina oli 20 vuotias tullessaan ensimmäisen kerran Turkuun ja Eerik oli 48 v.

Postiauto ei kulkenut

Presidentti Urho Kekkonen astui virkaansa 1. maaliskuuta vuonna 1956. Samana päivänä alkoi yleislakko ja kaupan ohessa postia hoitanut isäni pisti rastin postiauton kulkua mainostavan julisteen päälle, etteivät ihmiset turhaan odottele linjuria.

Turvallisuussyistä

Kun Edelfeltin maalaus lähti, myös Löfgrenin Eerik XIV:ää ja Kaarina Maunutytärtä esittävän maalauksen poistuminen Turun linnasta on noussut pintaan. Museo ehti panostaa turvallisuuteen lisäämällä valvontalaitteita, palkkaamalla vartioita museovalvojien täydennykseksi ja etsimällä uudet sijoituspaikat arvokkaille maalauksille. Juhlasalien veroisia paikkoja ei taideteoksille linnasta löydy, sillä maalausten sijoitus juhlasaleihin on aikanaan ollut perusteltu ja tarkkaan harkittu asia. Molempien maalausten sisältö ja taideteosten syntyhistoria liittyvät kiinteästi Turun linnaan.

Oli ikävää, että pahantekijä pääsi vaurioittamaan Turun linnan tauluja. Se sai tiedotusvälineet liikkeelle, syntyi vipinää ja Turun maakuntamuseo sai julkisuutta. Edelfeltin maalauksen saama vamma oli onneksi pieni ja sitä ei näkynyt kuin valon osuessa sopivasti teokseen. Suuri yleisökin kiinnostui ja henkilökuntaa pyydettiin monta kertaa paikallistamaan vaurio.

Restaurointityön valmistuttua 1961 C.J.Gardberg hehkutti, kuinka Turun kaupunki sai käyttöönsä arvokkaat juhlasalit. ”Näin linnasta tuli rappion vuosisatojen jälkeen uudestaan Suomen vanhimman kaupungin upein kokoontumispaikka ja mielenkiintoinen nähtävyys.” Onneksi Turun linnaan sijoitetut maalaukset ehti nähdä 49 vuoden aikana yli viisi miljoonaa kävijää.

En pane pahakseni kopioitten käyttämistä juhlatiloissa, mutta se on vähän laajempi juttu koskien Turun linnaa, joten kirjoitan siitä myöhemmin blogissani.

Turvallisuuteen vedoten voidaan saada läpi vaikka kuinka ikävä päätös. Ja turvallisuussyitähän löytyy. Viedäänköhän länsinaapurissa arvomaalaukset säilytykseen lähestyvien suurten juhlien ajaksi vai ruokaillaanko siellä saleissa, joiden seinillä on arvokkaita maalauksia?