Ylemmässä kuvassa on Vänrikki Stoolin tuvan toinen huone 26.6.1941 ilmahyökkäyksen jälkeen. Kuva Paldan.
Alemmassa kuvassa Vänrikki Stoolin tupa 1937, Puolalan aitta ja Turun linna. Kuva Welin.
Johan Ludvig Runeberg tutustui Porin rykmentin lipunkantajaan vänrikki Karl Gustaf Polvianderiin ja sai tältä innoituksen runoelman kirjoittamiseen. Runeberg kävi haastattelemassa paljon kokenutta tarinankertojaa, joka asui Kurussa Hainarin sotilasvirkatalossa. Ikkunasta avautui näköala Näsijärvelle.
Vänrikin kuoleman jälkeen viraktalo oli vuokralla. Tieto viimeisen Suomen Sodan soturin talosta kiiri Turkuun, jonne suunniteltiin ulkoilmamuseota. Kesän 1902 aikana puustellintarkastaja Stjärnvallin lahjoittama "Vänrikki Stoolin tupa" asetettiin paikoilleen Turun linnan puistoon. Rakennus käsitti vain salin ja salikamarin, sillä kokonaisen 28 metriä pitkän rakennuksen siirtäminen olisi tullut liian kalliiksi. Siirretyt kaksi huonetta olivat kaikista tärkeimmät, sillä niissä huoneissa vänrikki oli enimmäkseen oleskellut ja salin kustavilaisessa pukkisängyssä oli kansallisrunoilijamme Runeberg nukkunut.
Turun linnan puistoon kasvamassa olleen ulkomuseon rakennuksia tuhoutui pommituksissa 1939 ja siihen alueen kehittämishanke lopahtikin. Vänrikki Stoolin tupa jäi nököttämään muutaman tuholta säilyneen rakennuksen rinnalle. Museolautakunta ja kaupunginhallitus suostuivat 1960 luovuttamaan tuvan esineineen takaisin Kuruun, jossa tupa saisi uuden elämän. Kuru maksoi siirtokustannukset ja tuomaanjumien häädön.
Rakennus ehti olla Turussa 54 vuotta ja sen kotiinpaluu Kuruun oli yhtä juhlaa. Nykyään Vänrikki Stoolin tupa on museona. Siellä on nähtävänä mm. morsiustuoli "Fänriks stol", hylkeennahalla päällystetty sotakirstu, aseita (tiedoksi Karille) ja hammashaat, joilla vänrikki veti asiakkailta tuskaisat hampaat pois.
Lähteenä kirjoitukseeni olen käyttänyt Tuulikki Sillanpää-Jansenin teosta Vänrikin tarina. Helsinki 2009.
Tänään on Snellmanin päivä. Tänään on myös poikamme syntymäpäivä. Onnea molemmille.
Turun museokeskuksen kokoelmissa on ainakin kaksi Polvianderille kuulunutta esinettä: olutkannu ja nallilukkoinen kivääri. Kummankin väitetään olevan Polvianderin itsensä valmistamia. Edellisen lahjoittajaksi on mainittu hänen tyttärensä Lovisa Augusta Forström ja jälkimmäisen lahjoittajaksi tyttärenpoika.
VastaaPoistaEn ole erikoistunut pyssytutkimukseen, mutta mainitsemassani teoksessa on kuvia Palvianderin tekemistä aseista. Lainaan sinulle kirjan.
VastaaPoista