Pääsin Pohjois-Karjalan Ammattiopistoon pitämään opetusta tapahtumantuotannosta ja opastusten elävöittämisestä, jotka työni kautta ovat tuttuja aihepiirejä. Toinen roolini on olla oppilaana kyseisessä oppilaitoksessa, jonne olemme ystäväni Eijan kanssa hairahtuneet.
No ei siinä luennoimisessa sinäänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun toimin verkko-opettajana. Osa oppilaista opiskelee etänä ja katselee opetusta tietokoneeltaan ja voi osallistua oppituntiin kirjoittelemalla opettajalle kysymyksiä ja kommentoida esitystä. Jos ei ole mahdollisuutta osallistua tuntiin reaaliajassa, voi oppitunteihin syventyä vaikka lauantaisaunan jälkeen, se vaatisi kyllä aikamoista motivaatiota opiskeluun.
Minulla oli antaa muutama linkki opiskelijoille elävöitetyistä opastuksista, jotka piristivät esitystäni. Kerroin Turun linnan vankilakierroksista, narrinkierroksista, kauhukierroksista ja räätälöidyistä opastuksista. Tapahtumantuotantoon liittyen kerroin mm. keskiaikapäivistä, ritaripäivistä ja Valpurin velholeiristä. Tapahtumia rakentaessani piirtelen pampulataulukoita, jotka esimerkkeinä heittyivät opettajan avustuksella kuvaruuduille. Antoin käytännön ohjeita, jotka soveltuvat tapahtuman kuin tapahtuman järjestäjän käyttöön.
Seuraavan luennon piti varsinainen opettaja, verkkokoulutuksen ammattilainen. Vasta hänen opetuksessaan tajusin, kuinka pitää toimia. Pitää tervehtiä totta kai eri puolilla Suomea tietokoneiden ääressä opetusta malttamattomana odottavia oppilaita ja pitää olla vuorovaikutteinen. Esityksen aikana voi käydä kirjeenvaihtoa oppilaiden kanssa. Etäopetus ei häirinnyt lähiopetusta, opettajan tuntosarvet toimivat virtuaalisesti ja livenä samanaikaisesti.
Verkko-opettaminen ja -opiskelu ovat monelle suomalaiselle arkipäivää. Minulla on vielä hiomista vuorovaikutteisuudessa. Unohdin etäopiskelijat kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti