Olin kirkossa treffeillä. Minun piti hakea myssy, jonka kirjailija Kirsti Ellilä on neulonut lahjaksi. Hän oli ilmoittanut myssyn valmistumisesta aikaisemmin tekstiviestillä ja nyt hän uhkasi ottaa myssyn patakintaaksi tai kohta purkaa tykkänään, kun ei kerta lahjan saaminen kiinnosta. Olin jotenkin missannut ilmoituksen, muuten olisin syöksynyt heti noutamaan.
Edellisen Kirstin tekemänsä myssyn, meripihkan värisen, olin heikkouden hetkenä myynyt Pohjanmaalle, kun tuttavamme rakastui siihen syvästi. Hinta oli häpeällisen alhainen, joka vieläkin harmittaa. Uusi myssy sopii nykyiseen asuuni, olisi kyllä sopinut se meripihkanvärinenkin.
Astuin kirkkoon myöhästyneenä, lomaillessani minulla ei ole minuuttiohjelmaa. Mieleeni tuli opiskeluaikana kuulemani kertomus Vilppulan ukosta, joka oli parantaja. Tai oikeastaan muistoni päähenkilö on ukon vaimo, joka oli myös parantaja. Vaimon suusta pulppusi transsitilassa Raamattua säe säkeeltä. Sitä kuulijat kuitenkin ihmettelivät, miksi Jeesuksen nimen kohdalle tuli aina Manu. Mikä ihmeen Manu?
Joku äkkäsi lopulta, että Raamatussahan sanotaan: "Immanuel on hänen nimensä oleva." Kun astuin tänä päivänä kirkkoon, pappi sanoi juuri nuo sanat. Immanuel eli Manu tarkoittaa Jumala kanssamme.
Minäkin ajattelin sitä manu-juttua tänään.
VastaaPoistaOlisit pistänyt sellaisen kuvan, missä myssy on päässäsi.
Minäkin järkytyin, kun kuulin millä hinnalla myit edellisen myssyn. Jos tämä nyt menee vielä halvalla, voi olla että saat seuraavasta maksaa jo markkinahinnan.
Kirsti, on se hyvä, kun kirkkoon pääsee kokemaan elämyksiä ilman osallistumismaksua, jollei sellaiseksi lasketa kolehtia.
VastaaPoistaMyssy on pääasia päättömänäkin.
Olin varmaan jonkinlaisessa mielenhäiriössä luopuessani meripihkanvärisestä myssystä, johtui ehkä kuumasta kesäisestä säästä. En tee toiste moista mokaa.