Kaarle herttua herjaa ...

Albert Edelfeltin maalaus Kaarle herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista palautui viime viikolla Ateneumiin. Maalaus oli sijoitettuna linnassa renessanssikerroksessa sijaitsevaan Kuninkaansaliin. Edelfeltin maalaus sai vaurioita toissa vuonna jonkun linnassa kierrelleen pahantekijän työn tuloksena ja siitä käynnistyi prosessi, jonka seurauksena arvomaalaukset lähtivät kotiin Helsinkiin. Maalauksen poistuminen on menetys Turun linnassa vieraileville, siellä opastaville ja siellä juhliville.

Nuijasodan historiasta kiinnostunut Albert Edelfelt maalasi taideteoksen 1874 Pariisissa.

Osin toden, osin tarun mukaan Kaarle herttua saapui linnaan huhtikuussa 1597 tarkistaakseen makaako vastustaja todella hengettömänä vai onko hän paennut Puolaan isäntänsä kuningas Sigismundin luo. Arkku oli viety linnan kappeliin, Sturen kirkkoon. Kaarle-herttua tarttui sotapäällikkö Klaus Flemingiä parrasta ja sanoi: ”Jos vielä eläisit, ei pääsi olisi tiukassa.” Arkun pääpuolessa seisoi Ebba Stenbock, vainajan puoliso, ja vastasi ylväästi: ”Jos autuas mieheni eläisi, ei teidän armonne olisi koskaan päässyt tänne”.

Albert Edelfelt oli tutustunut turkulaisen kirjailijan Josef Julius Wecksellin vuonna 1863 valmistuneeseen näytelmään Daniel Hjort. Näytelmän päähenkilö Daniel Hjort sai houkutelluksi Flemingin sotilaita Kaarle herttuan joukkoihin. Maalauksessa arkun kanteen nojaava Daniel muistuttaa ulkonäöltään nuorta Edelfeltiä itseään, joka oli maalauksen valmistuessa 24-vuotias. Nuorukainen tarkkailee tilannetta ja samalla Flemingin lesken vieressä seisovaa Sigrid Stålarmia. Näytelmän Daniel oli rakastunut Arvid Stålarmin tyttäreen Sigridiin. Kaarle herttuan, 47 v, piirteet on koottu Kustaa Vaasan ja Kaarlen veljien Eerikin ja Juhanan muotokuvista.

Esittelimme Edelfeltin taulua taskulampun valossa syysiltoina linnan kauhukierroksien päätteeksi ja kerroimme Nuijasodan loppunäytöksestä. Joskus kerroin myös siitä, kuinka kuninkaansalin kesteissä oli Kaarlen setäpuoli Arvid Kustaanpoika tappanut Iivari Maununpoika-nimisen miehen vuonna 1573. Arvid oli siis Ebban veli.

Ebba Stenbock ja Kaarle herttua tunsivat toisensa, sillä Ebba oli Kaarle herttuan äitipuolen Katariina Stenbockin sisko eli Kaarlen tätipuoli. Kuulostaa vähän sekavalta.

Taideteos ehti olla linnassa nelisenkymmentä vuotta. Viimeisen viidentoista vuoden aikana ei juhlissa enää saanut polttaa tupakkaa. Nyt pitäisi löytyä lahjakas taiteilija, joka tekisi kopion Edelfeltin maalauksesta. Tai maalauksesta tehtäisiin kopio jollain uudella tekniikalla. Suuri osa juhlahuoneiston taideteoksista ja gobeliineista ovat kopioita, joten linja ei poikkeaisi entisestä. Niin ja eihän juhlahuoneistokaan ole aito alkuperäinen. Samalla voisi tehdä kaksi Kuninkaansalin renessanssiaiheista gobeliinikopiota uusiksi lopen kulunutten tilalle.

Aito Edelfeltin maalaus Kuninkaansalissa nosti koko juhlahuoniston arvokkuutta. Seinällä oleva tyhjä paikka on suurempi kuin 157x202 cm.

Olen aikaisemmin kirjoittanut blogissani Kitta Saran nukeista ja Wecksellin Daniel Hjort-näytelmästä.

Lisäys: Turun Sanomien artikkelista ja Edelfeltin maaluksen ympärillä pyörivästä nettikeskustelusta saa käsityksen, että maalauksen kyljessä olisi porisseet ruokapadat tai pikkujoulujuhlijat olisivat saaneet sormeilla maalausta ihan vapaasti. No sei ei kyllä pidä lainkaan paikkansa. Juhlakerroksessa on aina ollut valvojat, jotka ovat vartioineet maalausta kuin silmäteräänsä ja viimeisen runsaan vuoden ovat köydet estäneet pääsyn lähellekään maalausta. Myöskin juhlissa on túrvallisuushenkilökunta paikalla. Mutta jos joku haluaa tehdä tuhoja, se kyllä onnistuu valvotuissakin olosuhteissa. Äänekkäimmät kannanotot taitavat tulla henkilöiltä, jotka eivät koskaan ole käyneet Turun linnassa.