Mielenosoitusta

Mustapippuri tutustumassa Turun puretut talot-teokseen.

Osallistuin Lounais-Suomen alueen tietokirjailijoiden aluetapaamiseen Radisson Blun Kirjastokabinetissa. Tilaisuudessa dosentti FT Rauno Lahtinen Turun yliopistosta kertoi aiheesta Turun puretut talot. Hänen samanniminen viime vuonna ilmestynyt teoksensa on ehtinyt jo kolmanteen painokseen.

Tapahtumassa opin uuden termin "TUMU", joka tarkoittaa Turkuun muualta muuttanutta. Tulin Turkuun 1970-luvun alussa ja nyt huomaan olleeni jollain tavalla vaikuttamassa siihen, miltä Turussa tänä päivänä näyttää. Osallistuin 1970 ja -80-luvuilla mielenosoituksiin vastustaen kaupungin vanhojen rakennusten purkamista.

Dosentti Lehtinen näytti kuvan Hamburger Börsin mielenosoituksesta (1976). Kuvassa näkyi, kuinka Börsin ikkunasta liehui mustia reppipapereita surulippuina. Niitä oli alkuun useammassakin ikkunassa, mutta todennäköisesti lehtikuvaajan napsauttaessa pinttelivät mielenosoittajat jo karkuun takaoven kautta vartijat kintereillään. Olimme vankasti sitä mieltä, ettei vanhaa Börsiä saa purkaa. Valokuvasimme siellä vielä ornamentteja ja koristeikkunoita, kun puskutraktorit runnoivat Kauppiaskadun puoleista seinää.

Viimeinen hotellivieras oli Marie-Luise Fock, Teuvo Tulion elokuvan Sellaisena kuin sinä minut halusit päätähti. Hän oli halunnut kokea suosikkihotellinsa viimeisen yön. Taiteilija suhtautui tyynesti hävitykseen: "Ei se mitään, jos tilalle tulee jotain vielä arvokkaampaa."

Dosentti näytti myös kuvan Vartiovuoren mielenosoituksesta (1981). Muistan, kuinka virkavalta tuli paikalle, kun tyynesti söimme eväitämme tammien varjossa. Poliisit saivat raahatuksi pois sitkeimmätkin mielenosoittajat, jotka olivat ankkuroineet itsensä ketjuilla puiston puihin. Myöskään tämä mielenilmaus ei tuottanut toivottua lopputulosta, vaan vastalauseista huolimatta puiston laitaan kohosi korkea maiseman peittävä kerrostalo.

Antintalon mielenosoitukseen en jostain syystä osallistunut, mutta Kupittaan puiston säilyttämisen puolesta marssin. Kuljimme kaupungin katuja, työnsin lapsenrattaita ja huusin ääneni käheäksi iskulauseita. Kun tulimme kotiin, poika sanoi ensimmäisen mittavan lauseensa: "Puistot ovat kaupungin keuhkot."

Piskuinen Enemmistö ry., aktiiviset museomme asiantuntevat rakennustutkijat ja muutamat toisinajattelevat eivät saaneet tempauksista lisäpisteitä. Saimme tehdä selvityksen tekosistamme. Onko kenties joku ollut riehumassa kaupungilla työaikana? Onko joku käyttänyt kaupungin kallista työaikaa röttelöitten suojeluun? Hamburger Börsiin tuli porttikielto. Eipä silti, ei meillä nuorilla köyhillä opiskelijoilla ollut ennenkään ollut asiaa hienon hotellin saleihin.

Kun nyt luen Turun puretut talot -teosta, uskon mielenosoituksilla olleen merkitystä, sillä Turussa ei enää niin vain uskalleta tilata purkutraktoria kippaamaan taloja kumoon. Museon mielipiteillä on myös painoarvo päätöksiä tehtäessä.

Aluetapaamisessa tuli puhetta siitä, minnekä Turun torin lyhtytolpat ovat kadonneet. Mielenosoituksen aikoihin sain kuulla, että erään vaikutusvaltaisen turkulaisen henkilön kesämökin pihaa somistaa valokuvista tuttu vanha valaisinpylväs. En kyllä tiedä, kuka tämä "eräs" on tai oli.