Maa järisi Turussa vuonna 1755

Abraham Achrenius (1706-1769), Turun linnan vankilasaarnaajana 1747–53 toiminut herätysliikkeen perustaja, ikuisti kirjoituksessaan Lissabonin maanjäristyksen, josta myös turkulaiset saivat osansa.

Achrenius oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja runoudesta, mutta sisäinen pakko veti hänet teologisiin opintoihin Turkuun. Kerran seurakuntalaiset pakenivat kauhun vallassa ulos kirkosta Achreniuksen tulikivenkatkuisia uhkauksia. Monenlaisia järistyksiä omassa elämässäänkin kokenut Abraham Achrenius pääsi kaksi vuotta ennen Lissabonin tuhoa Nousiaisten kirkkoherraksi.

Lissabonin kaupungin täydellisen tuhon aiheuttanut maanjäristys tärisytti Suomen kamaraa ja pysäytti järvien aallokon. Aurajoen vesi kohosi kaksi metriä ja virtaus kääntyi vastakkaiseen suuntaan. Tapahtumaa Achrenius kuvaa arkkiveisussa ”Sijtä hirmuisesta ja surkiasta maanjäristyxestä Lissabonin suuresa pääcaupungisa”.

Varjelusta ja johdatusta anelevassa virsiseppä Achreniuksen virressä 390, säkeistöissä 3–4 on vaikutteita tapahtumasta, joka liikutti mannertamme

Ja vaikka vuorten haudaksi
Maan syvyys aukeaisi,
Maailma vaikka hukkuisi
Tai tyhjiin raukeaisi,
Niin vahva, varma turvani
Ja kallioni, linnani,
Oi Jeesus, olet aina

Ja vaikka järkkyisikin maa
Ja tulva syöksähtäisi
Tai raunioita, kuolemaa
Vai kaupungista jäisi,
Niin järkkymättä kuitenkin
Jää muuri Herran kaupungin,
Se kestää paikallansa.

Mainostan Turun linnan loiston aika-kirjaa

Turun linnan loiston aika-kirjan sivun 121 kuvassa kuvanveistäjä Sofia Saari tutustuu renessanssimuotiin. Miehen yllä on pukurekonstruktio, herttuan puku, joka oli oiva apu taiteilijalle hänen hahmotellessaan Juhan herttuaa esittävää veistosta.

Herttuankokoinen veistos valmistui Poriin kaupungin 450-vuotisjuhlien kunniaksi.
Olettko muuten huomanneet, että Sofia Saari raportoi Helsingin Sanomissa kulttuuripääkaupunkiaiheista.

Sumen tietokirjailijaliiton jäsenille tuli tiedustelu, missä määrin kukin on käyttänyt sosiaalista mediaa julkaisujensa myynnin edistämiseen. Minulla on kotisivuillani maininta Nina Lepokorven kanssa kirjoittamastani Turun linnan loiston aika teoksesta. Vaikka kirjoitan sisällöntuottajan ominaisuudessa päivittäin tekstiä Turun linnan opastus- ja tapahtumatoiminnan tarpeisiin, toistaiseksi ei valmiita kirjoja ole tippunut julkaistavaksi sen enempää, ellei lasketa joitain parinkymmenen sivun läpysköitä sellaisiksi. Artikkeleita on sen verran, että luettelon niistä saa sopimaan A4:een.
Tässä linkki kirjaan.

Suomen tietokirjailijoiden lähettämään kyselyyn pitää vastata maananantaihin mennessä. Niinpä mainostan nyt 2007 julkaistua Turun linnan loiston aikaa. Kirjan on julkaissut WSOY ja siellä yhteistyökumppaneina olivat mainiot Tuulikki Hanste ja Ilpo Probst. Markkinointiin ei kustantaja satsannut juuri lainkaan ja kirjakaupat ovat ottaneet kirjaa laimeasti myyntiin, sillä oppikirjojen oheislukemistoista saatava niukka voitto ei houkuttele tuhlaamaan myyntitiskien rajoitettua tilaa.

Turun linnan loiston aika on hyvä kirja. Käytän sitä usein lähdeteoksena, sillä teksti on täyttä asiaa. Joukossa on toki kertomuksia, joissa mielikuvitus on päästetty valloilleen, mutta niidenkin kirjoittamiseen on innoittanut todelliset historialliset tapahtumat. Kertomukset on kirjoitettu kursiivilla ja sivut koristeltu ornamentein, jotta ne erottuvat asiateksteistä. Kirja on tarkoitettu ensisijaisesti nuorille lukijoille. Teoksen ulkoasun määräsi Kauan sitten-sarjan formaatti.

Vaikka kirjan valmistumisesta on kulunut neljä vuotta, se kannattaa ostaa. Kirjaa voi tilata netin kautta. Mainostin kirjaa pari kuukautta sitten eräälle opettajalle ja hän vakuuttui heti siitä, että luokka tarvitsee juuri tuollaisen hauskan historiakirjan luettavakseen ja hankki sen jokaiselle luokkansa oppilaalle. Niin sitä pitää.

Kannattaa myös ostaa Balleriina hevosen selässä kirja, jonka olen tehnyt yhdessä sirkustaiteilija Edit Kleinbartin kanssa. Edit oli kirjoittaja ja minä toimittaja/kääntäjä. Kirjan markkinoinnista on huolehtinut Edit itse ja niinpä kirja on jo päässyt toiseen painokseen.

Mainostan tässä saman tien seuraavaa kirjaamme Sirkus kuvina, joka ilmestyy ensi vuonna. Sain apurahan Suomen tietokirjailijoilta, kiitos, joten kelpaa tässä kirjoitella.

Juhlan aika

Hesingin Sanomissa oli sivunkokoinen (värikäs) kuva Turun linnan pihasta, joka johdattaa kulttuuripääkaupunkivuoteen. Kierreportaita esittävä kuva on otettu 65 vuotta sitten.


Katselin kirjaa Suomi kuvina (WSOY 1946). Siinä on valokuva Turun linnasta ja kuva linnan länsitornin kierreportaista. Portaat kulkevat vastapäivään, jos ajatellaan kulkua ylhäältä alaspäin. Oikeakätinen miekkamies oli vahvoilla puolustaessaan linnaa. Hänelle pärjäsi vain taitava vasenkätinen tornia valloittamaan tullut miekkamies.

Vasta kun kirjoittamisesta tuli tavoiteltava kansalaistaito, vasenkätiset joutuivat syrjittyyn asemaan. Muste tuhraantui, vasen oli paha puoli, syntinen puoli, oppimattomien moukkien suunta. Lusikka piti ottaa oikeaan käteen eli "kauniiseen käteen".

Turun linna oli 65 vuotta sitten pommituksen jäljiltä. Kierreporraskuvan vieressä on teksti: Muurien paksuus ja ikkunain kapeus osoittavat, että se (linna) oli rakennettu linnoitukseksi eikä juhlien viettopaikaksi.

Ajat ovat muuttuneet. Vasenkätiset ovat vähintään yhtä fiksuja kuin me oikeakätiset ja Turun linnasta on tullut juhlapaikka. Ymmärtääköhän sitä ihminen rauhan merkityksen vasta sitten, jos sen menettää. Onko se sama juttu kuin terveyden kanssa.

Nyt on lupa juhlia.