Keisarit tulivat kotiin

Viime käynnilläni Pohjois-Karjalassa kävin tutustumassa Keisarien aika Suomessa-näyttelyyn Nunnanlahdessa, sillä en ollut nähnyt näyttelyä valmiina. Toteuttamani osastokin täydentyi vasta näyttelyn avajaisia edeltävänä päivänä Ortodokdisesta kirkkomuseosta lainatulla kauniilla ikonilla ja olin silloin jo Turussa. Avajaisjuhlallisuudet jäivät kokematta.

Keskustelin äitini kanssa keisareista. Hän kertoi heistä kuin tuttavistaan ja sitten totesi kertomansa olevan "vain perimätietoa, ei näitä ole kirjoista luettu". Hänen keisari Nikolai II: n halllituskautena syntynyt äitinsä oli tarinoinut keisareista lapsilleen. Mummo oli kuullut juttuja omilta vanhemmiltaan ja nämä omiltaan. Niinhän se menee vai meneekö se enää.

Keisarien aikaan tuli uusi ulottuvuus, kun muisti esiäitien ja esi-isien oleen Alksanteri- ja Nikolai-ruhtinaitten alamaisia. Jopa vitrinien sisältö puhuttelee enemmän, jos miettiin sukulaisten elinolosuhteita.

VITRIINI 7

1. Painotuote: Biblia vuodelta 1887. Yksityiskokoelmat. (Raamatussa on värikuva, joka esittää joulun tapahtumia)
2. Kirkon kynttelikkö. Juuan ev.lut. seurakunta.
3. Pyhän ristin ylentämisen ikoni 1800-luvun alusta. Valamon luostari.
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo, Kuopio. OKM 1641. Juuan Pyötikössä
oli Venäjältä paenneiden kreikkalaista uskoa tunnustavien eli
staroverien luostariyhteisö, joka perustettiin 1840-luvulla. Luostarissa
elettiin viljelyllä, karjanhoidolla ja kalastuksella. Katovuosina luostarista
jaettiin Venäjältä saatua viljaa kyläläisille. Jäljellä on kiviaidan ympäröimä
luostarin kalmisto. Paikalle rakennettiin tsasouna 1977. (Mummoni muisti, kuinka luostarista oli katovuosina annettu kyläläisille viljaa ja suolaa, Venäjältä tuotua.)
4. Painotuote: Rippi- ja Herran ehtoollisen Kirja. Turussa 1843.
Yksityiskokoelmat.
5. Painotuote: Suomalainen Virsikirja. Suomen Suurruhtinaanmaassa.
Hämeenlinnassa 1890. Yksityiskokoelmat.
6. Painotuote: Tuomas Wilcocks´in Kalliit Hunajan Pisarat eli Lyhykäinen
varoitussana kaikille Pyhille ja syntisille. Tampereella 1896. Juukaseuran
arkisto. Englantilaisen Wilcox´in (1549-1608) teos suomenettiin
1779. Kirjalla oli ratkaiseva merkitys körttiläisen herätysliikkeen eli
herännäisyyden johtajan Paavo Ruotsalaisen ( 1777- 1852) uskonnolliselle
kehitykselle. Ruotsalaisen saarnamatkat ulottuivat myös
Juukaan. Hän sai suruviestin poikansa kuolemasta seuroihin Nälkömäelle. (Ukkini oli körtti.)
7. Painotuote: Ohjesääntö Yleiselle Vaivaishoidolle Juuan kunnassa.
Kuopio 1897. Juuka-Seuran arkisto.
8. Vaivaiskassan rahalipas. Juuan ev.lut. seurakunta.
9. Lapsen kenkä. Yksityiskokoelmat.
10. Vaivaiskassan kirjanpitoa vuodelta 1861. Juuka-Seuran arkisto.

Sisustusidea Pokkalasta

Sunnuntain Turun Sanomissa oli juttu Nousiaisten Pokkalan mökistä.

Ensimmäinen valokuvauskeikkani paikallismuseoon 1970-luvun puolivälissä taisi suuntautua juuri Nousiaisiin. Silloin Pokkalan mökki oli vielä alkuperäisellä paikallaan Alakylässä. Lehtiartikkelin kuvien perusteella sisustus näyttää hieman erilaiselta kuin silloin ja huoneita on pistetty esittelykuntoon. Kun työskentelin Pokkalassa, viimeisen asukkaan muutosta ei ollut kulunut kuin vajaa vuosikymmen.

Tehtävänäni oli kuvata mökin esineistö kameralla, jossa oli etsin ja objektiivi erikseen, filmikoko oli mv 6x6 cm. Ensimmäisissä ottamissani esinekuvissa näkyi vain puolet esineestä, mutta onneksi opin kuvaustekniikan nopeasti. Kuvat tulivat museon esinekortistoon.

Mökki teki vaikutuksen, erityisesti tuvan sanomalehdillä tapetoidut seinät. Sain vaikutteita. Otin silloin muutaman värikuvan omalla kamerallani mökin sisustuksesta, nyt kuvat ovat jossain tavoittamattomissa. Kun löydän ne, pistän blogiin. Mutta niinkuin tuli sanotuksi, sain vaikutteita.

Koulutapaaminen

Olin koulutapaamisessa Kivenpyörittäjän kylä- elokuvasta tunnetuksi tulleella Keski-Vuokon kansakoululla. Paikalle saapui 57 entistä koululaista. Vuonna 1906 valmistunut koulumme lakkautettiin 1967. Vanhin juhlaan saapunut oppilas oli 89 vuoden ikäinen. Tapahtuman järjestivät talkoohenkiset kyläläiset. Eijan mukana pääsin viime metreillä touhuun mukaan.

Omalta luokaltani on Pohjois-Karjalaan jäänyt neljä oppilasta ja viisi on lähtenyt maailmalle, minä olen yksi heistä. Joistakin saattaa tulla paluumuuttajia.

Koululla oli luokkakuvanäyttely (oppilaiden nimet oli selvitetty) ja koulukirjanäyttely. Koulumuistojen verestämiseksi paikalle oli raahattu helmitaulu, kuvatauluja ja kaikkia kauhistuttanut käärmepullo. Liitutaululla luki Jo joutui armas aika ja suvi suloinen... Vieraat saivat osallistua haluamilleen retkille, jotka suuntautuivat kesäteatterille, ilmavalvontatornin paikalle lottien kunniaksi pystytetylle muistomerkille, joen näköalatasanteelle, kiviaidoille ja tsasounalle. Matkat hoituivat miesporukan omistaman postiauton kyydissä. Ohjelmassa oli yhteislaulua, muisteloita ja näytelmä, jonka aiheena oli laulukokeet.

Ruokalista oli kuin lapsuusajan keittolasta, lihakeittoa ja vispipuuroa. Käytännön syistä ateriointi oli järjestetty Koskenkorvan vanhaan taloon. Koululla päästiin sadetta pakoon ja kahville telttakatoksen suojiin. Tapaamisessa oli mukana entisten koululaisten lisäksi perheenjäseniä ja muutama kyläläinen, joten porukkaa oli paikalla arviolta 80 henkeä.

Estraadin ulkopuolella tuli puheeksi koulukiusaaminen. Kyllä sitä meidänkin piskuisessa opinahjossa jonkin verran esiintyi. Yhden tapauksen muistan, jossa olin osallisena. Henkilö ei ollut paikalla, joten en voinut pyytää anteeksi. Ei opettajien käytöskään ole aivan moitteetonta ollut historian saatossa.

P.S. Pieni lisäys 1.8. Vuokon koulun pulpeteissa on istunut 851 oppilasta. Keittäjistä on vielä elossa Ida Kokkonen (97) ja Vieno Häkkinen (90), opettajista Touko Käyhkö, Varpu Nuutinen, Eila Järvisalo ja Hilda Karppinen. Kansakoulu Vuokossa aloitti 1901 Halolan talossa.

Huussilähettilään alkutaival

Eilisessä Turun Sanomissa oli juttu linnan velholeiristä http://www.ts.fi/viihde/53512.html. Artikkelissa on mainittu lapsia hämmästyttänyt kertomukseni, kuinka renessanssikuningas ei pärjännyt yksin privettikäynnillään. Privetit ovat käymälöitä, joita rakennettiin muurien liitoskohtiin ja ulkomuuriin, jossa ne nököttivät kuin kottaraisenpöntöt koivun kyljessä. Tuotokset menivät pitkin seiniä ja saivat aikaan muurien kupeeseen vankat hajut ja ennen pitkää muhevan mullan. Privetin sanotaan olevan paikan, jossa kuningaskin oli yksin. Mutta miten renessanssiaikana hienoihin asusteisiin pukeutunut ylhäisö olisi selvinnyt vessatoimissaan yksin? Aikakauden vaatteet olivat niin vaikeasti puettavia ja riisuttavia, ettei kuningaskaan suoriutunut toimituksesta ilman avustavaa henkilökuntaa. Puvun osat kiinnitettiin pauloittamalla, nyöreillä sitomalla kiinni toisiinsa.

TV1:n ohjelmassa Paska juttu, sen ensimmäisessä osassa, olin kertomassa vuosisatojen takaisesta privettikulttuurista. En ole vielä itse ehtinyt ohjelmaa katsoa, yleisöpalautteen perusteella ohjelmasarja on täyttä asiaa.

Kevätkaudella olin kolme kertaa kahvittamassa seurakuntalaisia Mikaelin kirkossa ystävieni Kirstin, Sarin ja Merjan kanssa. Tarjosimme Reilun kaupan kahvia, itse leivottuja Hildegard Bingeniläisen hermo-ja älypipareita, kauralastuja, hillosilmiä ja banaanikakkua. Turun ja Kaarinan Seurakuntayhtymä suostui tuumaan, niin että saaduilla tuloilla hankitaan huusseja kehitysmaihin ja huusseille tulee kummit. Minulla on jo nimikkokäymälä jossain kaukana, sain sen lahjaksi kirjailija Kirsti Ellilältä, joka lahjoitti kirjansa Outoa rakkautta tulot helpotushuoneiden hankintaan. http://www.toisenlainenlahja.fi

Epähygieniset olot eivät kuulu vain keskiaikaan, sillä tänäkin päivänä kehitysmaissa ihmiset ovat vessattomuuden vankeja. Siistit huussit säästäisivät vuosittain miljoonien ihmisten hengen ja erityisesti tyttöjen ja naisten elämä helpottuisi. Huomaan, että minusta on vähitellen kasvamassa huussilähettiläs.

P.S. Opettaja, opettaja, nyt ei linkitys onnistunut.