Keisarit tulivat kotiin

Viime käynnilläni Pohjois-Karjalassa kävin tutustumassa Keisarien aika Suomessa-näyttelyyn Nunnanlahdessa, sillä en ollut nähnyt näyttelyä valmiina. Toteuttamani osastokin täydentyi vasta näyttelyn avajaisia edeltävänä päivänä Ortodokdisesta kirkkomuseosta lainatulla kauniilla ikonilla ja olin silloin jo Turussa. Avajaisjuhlallisuudet jäivät kokematta.

Keskustelin äitini kanssa keisareista. Hän kertoi heistä kuin tuttavistaan ja sitten totesi kertomansa olevan "vain perimätietoa, ei näitä ole kirjoista luettu". Hänen keisari Nikolai II: n halllituskautena syntynyt äitinsä oli tarinoinut keisareista lapsilleen. Mummo oli kuullut juttuja omilta vanhemmiltaan ja nämä omiltaan. Niinhän se menee vai meneekö se enää.

Keisarien aikaan tuli uusi ulottuvuus, kun muisti esiäitien ja esi-isien oleen Alksanteri- ja Nikolai-ruhtinaitten alamaisia. Jopa vitrinien sisältö puhuttelee enemmän, jos miettiin sukulaisten elinolosuhteita.

VITRIINI 7

1. Painotuote: Biblia vuodelta 1887. Yksityiskokoelmat. (Raamatussa on värikuva, joka esittää joulun tapahtumia)
2. Kirkon kynttelikkö. Juuan ev.lut. seurakunta.
3. Pyhän ristin ylentämisen ikoni 1800-luvun alusta. Valamon luostari.
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo, Kuopio. OKM 1641. Juuan Pyötikössä
oli Venäjältä paenneiden kreikkalaista uskoa tunnustavien eli
staroverien luostariyhteisö, joka perustettiin 1840-luvulla. Luostarissa
elettiin viljelyllä, karjanhoidolla ja kalastuksella. Katovuosina luostarista
jaettiin Venäjältä saatua viljaa kyläläisille. Jäljellä on kiviaidan ympäröimä
luostarin kalmisto. Paikalle rakennettiin tsasouna 1977. (Mummoni muisti, kuinka luostarista oli katovuosina annettu kyläläisille viljaa ja suolaa, Venäjältä tuotua.)
4. Painotuote: Rippi- ja Herran ehtoollisen Kirja. Turussa 1843.
Yksityiskokoelmat.
5. Painotuote: Suomalainen Virsikirja. Suomen Suurruhtinaanmaassa.
Hämeenlinnassa 1890. Yksityiskokoelmat.
6. Painotuote: Tuomas Wilcocks´in Kalliit Hunajan Pisarat eli Lyhykäinen
varoitussana kaikille Pyhille ja syntisille. Tampereella 1896. Juukaseuran
arkisto. Englantilaisen Wilcox´in (1549-1608) teos suomenettiin
1779. Kirjalla oli ratkaiseva merkitys körttiläisen herätysliikkeen eli
herännäisyyden johtajan Paavo Ruotsalaisen ( 1777- 1852) uskonnolliselle
kehitykselle. Ruotsalaisen saarnamatkat ulottuivat myös
Juukaan. Hän sai suruviestin poikansa kuolemasta seuroihin Nälkömäelle. (Ukkini oli körtti.)
7. Painotuote: Ohjesääntö Yleiselle Vaivaishoidolle Juuan kunnassa.
Kuopio 1897. Juuka-Seuran arkisto.
8. Vaivaiskassan rahalipas. Juuan ev.lut. seurakunta.
9. Lapsen kenkä. Yksityiskokoelmat.
10. Vaivaiskassan kirjanpitoa vuodelta 1861. Juuka-Seuran arkisto.

Matkailuvinkki

Käydessäni Pohjois-Karjalassa osallistuin Keisarien aika Suomessa-näyttelyn toteutukseen. Tein ahkeran avustajani Eijan kanssa Juuka-Seuralle seitsemän vitriinin näyttelyn, jossa kerrotaan paikkakunnan elämästä 1800-luvulla ja1900-luvun alussa. Jossain silloinkin jauhoivat byrokratian rattaat ja ihmiset kulkivat omia latujaan raataen jokapäiväisen leipänsä eteen. Juuka on niitä harvoja paikkakuntia Suomessa, jossa pistettiin pettua taikinaan muulloinkin kuin katovuosina.

Ihmisen arkisessa työssä on jotain liikuttavaa ja niissä hetkissä, jotka ylentävät arjen. Vitriinin esineet ovat naisen elämään liittyviä ja siksi sieltä löytyvät ämmänlänmget. Veden kanto on kaikkialla maailmassa ollut naisten työtä, niin Pielisen rantamaisemiin sijoittuvassa pitäjässäkin. Jo keisarien aikana olivat naiset päässeet kahvin makuun ja siitä muistuttaa vitriinin rännäli, jossa kypsennettiin raa´at kahvinpavut, siiten ne jauhettiin ja keitettiin pannussa tuoksi virkistyksen liemeksi. Se on aika ihmeellistä, että Suomessa on ollut munkkipannuja jo 1600-luvlla. Liekö Pietari Brahe levittänyt munkkien ilosanomaa matkoillaan.

Laitoin vitriiniin äidin omistaman koristeellisen kauluulaudan, joka on peräisin 1820-luvulta. Sillä äiti on silittänyt yksittäisiä lakanoita näihin päiviin asti ja näyttelyn ajan hän joutuu tyytymään yksinkertaisempaan ja pienenmpään kauluulautaan. Kapustalla hämmenenttiin vaikka sun mitä. Esine sopi mittojensa puolesta mukavasti vitriiniin ja käsityön taidonnäyte on sekin. Alimpana vitriinissä ovat naisen kippurakärkiset lapikkaat. Kuvassa näkyy myös reikäjakkara, jonka avulla perheen pienimmät pysyivät aisoissa, eivät päässeet karkaamaan ja samalla oppivat seisomaan.

Laitoin kuvan harjoittelumielessä blogiini ja se onnistui. Kannattaa mennä lomamatkalla näyttelyä katsomaan, siellä on vaikka mitä. Löydätte tietoja www.kivikeskus.fi.