Vanhoja postikortteja, jotka kuvaavat rokokoosalia ennen viimeistä remonttia. Oikeassa yläkulmassa oleva kortti näyttää olevan vanhin. Siinä on tapettien alaosassa maalattu paneeli, joka on evakuointivaiheessa leikattu pois. Ikkunakomeroissa on Kaarion maalaamat koristekuviot. Kaikissa korteissa näkyy kristallinen kynttiläkruunu. Se on ainut tyylihuoneiden esine, joka on aikanaan ollut käytössä Turun linnassa. Välillä se on kaunistanut Mannerheimin kotikartanon Louhisaaren huonetta.
Turun linnan esilinnan itäsiiven suurimpaan huoneeseen sisustettiin 1980-luvun loppupuolella rokokoosali lähes aikaisemman sisustuksen mukaisesti. Tosin tulipalon takia tuli töitä odotettua enemmän. Tulipalon sammutusvesi oli turmellut katon, joten kattoon pingotettu paperilla päällystetty kangas piti irroittaa. Tilalle laitettiin kangas, jota Reino Mattila nimitti "verhoiliojan väliliinaksi". Se on kangasta, joka on kudottu rohdinpellava-jutisekoittesesta langasta. Kangas pohjustettiin liiman ja liidun sekoitteiselleella ja kun kattolistat oli kiinnitetty, katto maalattiin vielä valkoisella liimamaalilla.
Salin seinille laitettiin samaiset Rymättylän Maanpään kartanon tapetit, jotka siellä olivat olleet 1930-luvulta lähtien. Tapeteissa on koboltin sinisellä käsinmaalattuja tunnelmallisia kuvia, luonnon helmassa käyskenteleviä pariskuntia päivänvarjoineen, taitaa siellä olla simpukkakuvioitakin.
Jouduin miettimään asiantuntijoitten joukossa tapettien tulevaisuutta 1980-luvun puoliväin tienoissa, kun ne tuotiin peruskorajuksen jälkeen suurina rullina linnaan. Reino Mattila ja tutkija Tom Bergroth olivat selvittäneet tapettien aikaisempia vaiheita. Tapetit oli liisteröity 1930-luvulla seiniin kymmenen vuotta aikaisemmin maalattujen seinäkoristuksien päälle. Sodan alettua tapetit irroitettiin, taiteltiin kasaan ja vietiin turvaan. Sodan päätyttyä tyylihuoneet palautettiin esittelykuntoon ja tuolloin tapetit kiinnitettiin naulaamalla seinien tukirakenteisiin.
Reino Mattila ja Juha Stenberg kunnostivat tapetteja, pesivät paksut ruisliisterikerrokset pois ja sijoittivat kappaleet maanpääläistä järjestystä vastaavaksi. Yksi rulla säilöttiin alkuperäisessä kunnossa museon varastoon tutkimustarkoituksiin ja sen sijalle Reino maalasi kopiotapetin, joka on nyt sijoiettuna etelänpuoleiselle seinälle suuren peilin taakse.
Oikeastaan en muista rokokoosalin kunnostustyöstä juuri mitään. En ollut mikään tyyliasiantuntija enkä ole sitä vielä tänäkään päivänä. Sellainen sivuseikka tulee mieleen, että seinille tapettien alle jäivät Nikolai Kaarion suoraan seinäpintaan 1920-luvlla maalaamat koristekuviot, kukkia ja enkeleitä.
Kaario oli taiteilija, joka löysi eri puolilta kaupunkia keskiaikaisia seinämaalauksia. Eivät ne kyllä ihan aitoja tainneet olla. Joillakin ihmisillä on kyky nähdä pilvenhattaroissa ihmishahmoja, ja Kaariolla oli kyky löytää rapistuneesta seinäpinnasta vanhoja maalauksia. Reino Mattila kertoi, ettei Kaario käyttänyt sivellintä, vaan seinää käsin hankaamalla sai loihdittua kuvat esiin. Rokokoosalin koristeet hän oli kyllä tehnyt ihan normaaliin tapaan siveltimellä maalaten.
