Näytetään tekstit, joissa on tunniste vankilat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vankilat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Jaakko Ilkan vankila - Turun linna


Käymäläkuilun luukku on rännien takana esilinnan pihan puolella päälinnan itäpäädyssä.

Olin lauantai-iltana kertomassa Pohjanmaalta tulleelle ryhmälle Jaakko Ilkasta. Mukana olleet olivat selvästikin asialle omistautuneita ja olivat lukeneet Nuijasodasta kaiken.

Turun linnan päälinnan Vanginvartijan huoneessa on näkyvissä monta aikakautta. Vanhin muurin osa ampumaaukkoineen on linnan ensimmäisistä rakennusvaiheista ja uusimmat osat ovat tätä päivää. Viimeisin lisäys huoneeseen on turvakaiteen laudoitus. Luulen, että arkkitehti Bryggman olisi valinnut laudoituksen sijaan kuparisen turvaverkon, jonka olisi voinut ruuvata irti tarvittaessa, esimerkiksi kun valokuvaajat saapuvat paikalle.

Mutta mistä kautta Jaakko Ilkka pakeni ja miten? Siihen ei kukaan pysty vastaamaan. Ilkan vankeuden aikana 1597 päälinnan itäpäädyssä sen pohjoisosassa oli pitkulaisia vankihuoneita kahdessa kerroksessa. Vangit laskttiin lattialuukkujen kautta kolkkoon säilytyspaikkaan. Nykyisin alempi vankihuone on varastona ja "katottomaan" ylempään osaan yleisö saa kurkistaa kaiteen yli. Jaakko Ilkan vankilaksi kutsutaan tiilestä holvattua huonetta.

Vankilan yhteydessä on kivipaateen hakattu käymäläaukko. Vaikka vanki olisi mennyt vedellä ja leivällä laihaan kuntoon, ei siitä reiästä mies mahdu ahtautumaan ellei ole sirkuksen kautsukki. Ylemmältä lattiatasolta pääsi toiseen käymälään. Käymäläkuilu on avara ja alhaalla esilinnan pihan puolella oleva tyhjennysluukkukin on sen verran suuri, että siinä voisi olla sopiva reitti karkulaiselle. Tämä nyt on arvailua vain.

Minusta on todennäköisintä, että Jaakko Ilkalla oli ystäviä, jotka järjestivät miehen pakosalle ja reittinä saattoi olla vaikka paraatiovi tai sitten köysi sopivasti muurin kupeessa. Eivät pakojärjestelyt kuitenkaan ihan helppoja eikä vaarattomia olleet Flemingin hallinnoimassa linnassa.

Linnan restauroinnin yhteydessä on tilat rakennettu niin että museovieraat voivat liikkua käytännöllisesti ja turvallisesti tilasta toiseen. Väliovia on lisätty huoneiden välille, tehty portaita ja kaiteita.

Ennen restaurointia, vuonna 1892 tehty "Turku, Käsikirja Matkustajille", antaa tietoa päälinnan itäpäädystä:

"Ennen oli n.s. Vankitornissa pienellä ikkunalla valaistu huone, sen itäpuolella oli toinen pitkänsoikea kammio, jonka hirsipuista tehdyssä lattiassa oli pieni luukku. Sen alla kuuden sylen päässä oli pohjoisen siipirakennuksen kamala, pimeä vankikammio, johonka vangit luukusta laskettiin. Tämä n.s. Kuoppatorni oli paatuneiden pahantekijäin vaivansija, jossa syyllisiä koeteltiin saada rikoksensa tunnustamaan, kun eivät muut keinot auttaneet. "

"Ennenkuin vanki luukusta lasketaan. riiisutaan häneltä kesällä vaatteet paitaan saakka, mutta talvella jätetään takki hänen päällensä. Häntä ravaitaan niukasti ainoastaan kuivalla leivällä ja vedellä, niinkauvan kuin hän istuu täällä, missä vilu, pimeys, niukka ravinto ja pahanhajuinen löyhkä häntä vaivaavat. Moni rosvo on täällä voinut kestää koko viikon, mutta talvella tuskin yli kaksi tahi kolme vuorokautta. Toiset ovat olleet niin paatuneet, että tämä keino on ollut riittämätön, ja muutamia on ollut niin pahanilkisiä että ovat peruttaneet sanansa kun ovat päässeet sieltä pois". "Niin kertoo vanha historioitsija. Tämäkin paikka on nyt makasiininä, ainoastaan portaat ovat vielä nähtävänä. Siinä kohden, mistä onnettomat laskettiin alas, on nyt leveä jyvätorni."

Olenhan aikaisemminkin kirjoittanut blogiini Turun linnan vankiloista. Tämän jutun yhteyteen täytyy vielä napasauttaa valokuva.

perjantai 28. elokuuta 2009

Turun linna vankilana

Opastamani ryhmä kysyi, kuinka monta vankilaa Turun linnassa on. Se on melkein yhtä kinkkinen kysymys kuin linnan tornien lukumäärä.

Ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. Keskiaikana rikoksesta epäiltyjä otettiin säilöön tutkinnan ajaksi. Oliko henkilö syyllinen vai ei, sen selvittämiseen saattoi kulua aikaa niin kauan, että vanki ehti menehtyä ennen kuin asia ratkesi. Epäillyn sijoituspaikkana oli joskus synkkä kellari, jollaisia Turun linnasta löytyy.

Usein pahantekijä sovitti tekonsa maksamalla sakkoja, mutta pyövelilläkin riitti töitä. Kuolemantuomion langettamisen jälkeen piti rikollista säilyttää telkien takana , ettei hän pääse karkaamaan ja tuottamaan pettymystä kansalle, joka odotti hyviä hirttäjäisiä. No tietysti joskus rangaistukseksi tuli pelkkä hutkiminen, mutta ei sekään hauskaa ollut, henkitoreissaan piiskattava oli löyöytyksen jälkeen.

Muutama vankila on nimetty asukkaansa mukaan:

Kuningas Eerik XIV:n vankila on esilinnan eteläsiiven kuusikulmaisen tornin kolmannessa kerroksessa. Eerik perheineen oli vankina 1570-71. Kaarina Maununtytär palasi lasten kanssa Turun linnaan 1573, mutta Eerikiä siirreltiin lahden takana linnasta linnaan. Vapaus koitti 1577, jolloin Kaarina pääsi kartanon emännäksi Liuksialaan, kun Örbohusista tuli tieto Eerikin kuolemasta.

Nuijasodan päällikön mukaan nimetty Jaakko Ilkan vankila on päälinnan itäisessä osassa. Toinen vankina ollut päällikkö oli Pentti Pouttu, joka kuoli syöpäläishyökkäyksen uhrina, kuten suurin osa sotilaista. Jaakko Ilkka sen sijaan karkasi 1596.

Päälinnan itäpäädyssä portaikkotornissa oleva Jordanin kamari on saanut nimensä ylioppilas Carl Jordanin mukaan, joka tuotiin kahlehdittuna Turun linnaan. Mies oli syyllistynyt kaksinnaimiseen ja lopulta menetti päänsä 1662, vaikka yritti vakuuttaa kunikaalle olevansa syytön ja joutuneensa häijyn naisen huijaamaksi.

Muut vankilat, muun muassa:

Päälinnan länsipäädyssä on kuiluvankila, jonne vangit laskettiin 81/2 m syvyyteen ja samasata luukusta veivattiin alas niukkasisältöinen ruokakori.

1770-luvulla koko esilinna muutettiin vankilaksi. Pyöreässä tornissa oli vankisellejä kolmessa kerroksessa. Koillistornissa oli naisvankeja Kehruuhuoneen remontin aikana. Vankilatoiminta esilinnasta loppui 1891.

Työhuoneeni siirtyi Turun linnaan 1980-luvun alussa ja silloin restaurointitöitä tehtiin vankisiirtolan työvoimalla. Luulin itsekin saaneeni elinkautisen linnaan, mutta nyt olen jo päässyt Museokeskukseen puolen kilometrin päähän.

Jos joku haluaa eläytyä vuosisatojen takaiseen vankilatunnelmaan, täältä löytyy aineistoa. Vankiämmänä esiintyy tutkija Nina Lepokorpi, Nicolaus Sabellin mestaustuomiota surevat tutkijat Eija Suna ja Sanna Kupila, pyöreän tornin vankilassa Salomoninmäen Mikkona lojuu tutkija Matias Aho ja yrttimuorina on tutkija Salme Kotivuori. Tätä sanotaan historian elävöittämiseksi.