Joudun usein vastaamaan kysymykseen, kuinka paljon linnassa on juotu olutta. Ihmiset haluavat saada vastauksen huippukauden kulutuksesta, jolloin tynnyri toisensa jälkeen tyhjeni eikä väki selvää päivää nähnyt.
Juhana herttaun aikana linnassa oli paljon porukkaa. Vuotta ennen Katariina Jagellonican saapumista eli vuonna 1561 ruokaili linnassa päivittäin runsas 600 henkeä ja juomana käytettiin melkein yksinomaan olutta. Rakennustyöt olivat kiivaimmillaan, sillä herttua oli hiomassa hyvää naimakauppaa. Olutta pidettiin ruokana, se oli nestemäistä leipää, jolla lisäksi sattui olemaan humalluttava vaikutus. Ruokapöytiin ahtautui niin linnan asukkaat kuin tilapäisesti linnassa työskentelevät raknetajat sekä kauempaa tulleet kauppamiehet.
Tietoja oluen juonnista ovat keränneet useat tutkijat, mm. C. J. Gardberg sekä Sigrid ja Oscar Nikula. Joahanna Heleniuksen artikkeli löytyy teoksesta Turun linnan tutkimuksia (Turun maakuntamuseo, Raportteja 16).
Parhaaseen pöytään, jossa ruokaili herttua palvelijoineen, tarjottiin olutta 5 l henkeä kohti, voudin ja asemiesten pöytään 3,3 l ja palvelijoitten pöytään 2,1 l. Samassa pöydässä istujatkin saattoivat olla keskenään eriarvoisessa asemassa, renki tähyili kaihoisasti samassa pöydässä istuvan isännän kolpakon suuntaan.
Kustaa Vaasa määräsi voudinohjeissa normit, kuinka paljon olutta sai kuluttaa. Turun linnassa päiväannos oli noin 4,6 l. Ilmeisesti pysyttiin kohtuuden rajoissa, kun valitusta kuninkaalta ei tullut. Kyllä kuninkaankartanoissakin olut maistui. Esimerkiksi Hollolan kuninkaankartanossa juotiin 2,6 l henkeä kohti.
Parhaimmillaan tai pahilmmillaan Juhana herttuan aikana linnassa juotiin olutta noin 700 000 litraa vuodessa. Herrainolut oli vahvuudeltaan keskioluen luokkaa. Herrainoluen lisäksi linnassa oli tarjolla voudinolutta, asemiesolutta, laivaolutta ja virkaolutta sekä oluen valmistuksen sivutuotteena tullutta ruokaolutta. 1562 mainitaan myös renkiolut ja kalja. Katariina Jagellonican myötäjäisravaroissa oli suuri tinakannu, jolla kannettiin olutta puolalaisten hovinaisten pöytään.
Kaksikymmentäyksi vuotta Suomesta lähtönsä jälkeen 1584 kuningas Juhana III tilasi olutta Inkoon kirkkoherran emännältä. Juoman kypsyttämisen loppuvaiheet on pitänyt tehdä Ruotsissa, muuten olvista olisi tullut ylikäynyttä jo merimatkan aikana.
Olut oli sahdin tapaista ja sitä valmistettiin ruis- tai ohramaltaista. Länsi-Suomen kansanomainen valmistustekniikka oli saanut täydennystä saksalaisesta oluenpanomenetelmistä. Mausteena käytettiin humalaa, kenties katajaakin. Herrainolut vastasi vahvuudeltaan nykyistä keskiolutta. Mausteet lisäsivät juoman säilyvyyttä.
Museon tutkijoillakin on kokemusta oluen, siis sahdin, kypsyttämisestä. Tarjosimme Turun kaupungin keskiaikaa esittelevän näyttelyn avajaisissa lammilaista sahtia, joka sai loppusilauksen päälinnan ns. Ensimmäisessä asuinhuoneessa. Huoneen lämpötila oli prosessin loppuunviemiseen juuri sopiva. Avajaisvieraiden nauttiman oluen määrä pysyi Kustaa Vaasan asettamien normien rajoissa.
P.S. Ensimmäinen asuinhuone on yleisön nähtävänä ensi kesänä linnan keskiaikapäivillä 3.-4. heinäkuuta klo 10-18.
torstai 22. huhtikuuta 2010
Suomen leijonia

Kirjoitin 20. elokuuta 2009 blogiini tekstin Muistatko Viipurin? Ihmettelin siinä Turun kirjastotalon edessä olevaa leijonaa ja Viipurin Monrepos´n kivistä leijonaa, jotka molemmat osoittautuivat kuvanveistäjä Gunnar Finnen taideteoksiksi. Suomalaiset nostivat Monrepos´n kivileijonan jalustalle 1927 syöstyään ensin Pietari Suuren patsaan kumoon. Tappion tultua sai vuorostaan leijona kyytiä ja nyt se lienee edelleen rikkontuneena puistossa.
Katselin kirjaa Kadonnutta Inkeriä (WSOY Porvoossa 1944). Kirjan sivulta tuli vastaan kuva Narvan taistelun (v. 1700) muistomerkistä. Luulin ensin, että Viipurin ja Narvan leijonat ovat samanlaisia, mutta nehän katsovat eri suuntiin. Tukkakin on vähän erilainen.
Kuvatekstittä on katkelma arkkiveisusta:
Tsaar Pietari Moskovassa
sankari suur,
ol´Ingerimaan sisälle langenn...
Me Leijonaa seurasimm´..."
Leijona on tuhottu vuonna 1948, mutta tänään lounaalla sain tietää, että se on palannut ja jälleen tähyilee pylvään päässä.
Kaponieeri lähetti linkin, joka todistaa leijonan voivan hyvin. Hänkin innostui kirjoittamaan kissoista.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Mielenosoitusta

Mustapippuri tutustumassa Turun puretut talot-teokseen.
Osallistuin Lounais-Suomen alueen tietokirjailijoiden aluetapaamiseen Radisson Blun Kirjastokabinetissa. Tilaisuudessa dosentti FT Rauno Lahtinen Turun yliopistosta kertoi aiheesta Turun puretut talot. Hänen samanniminen viime vuonna ilmestynyt teoksensa on ehtinyt jo kolmanteen painokseen.
Tapahtumassa opin uuden termin "TUMU", joka tarkoittaa Turkuun muualta muuttanutta. Tulin Turkuun 1970-luvun alussa ja nyt huomaan olleeni jollain tavalla vaikuttamassa siihen, miltä Turussa tänä päivänä näyttää. Osallistuin 1970 ja -80-luvuilla mielenosoituksiin vastustaen kaupungin vanhojen rakennusten purkamista.
Dosentti Lehtinen näytti kuvan Hamburger Börsin mielenosoituksesta (1976). Kuvassa näkyi, kuinka Börsin ikkunasta liehui mustia reppipapereita surulippuina. Niitä oli alkuun useammassakin ikkunassa, mutta todennäköisesti lehtikuvaajan napsauttaessa pinttelivät mielenosoittajat jo karkuun takaoven kautta vartijat kintereillään. Olimme vankasti sitä mieltä, ettei vanhaa Börsiä saa purkaa. Valokuvasimme siellä vielä ornamentteja ja koristeikkunoita, kun puskutraktorit runnoivat Kauppiaskadun puoleista seinää.
Viimeinen hotellivieras oli Marie-Luise Fock, Teuvo Tulion elokuvan Sellaisena kuin sinä minut halusit päätähti. Hän oli halunnut kokea suosikkihotellinsa viimeisen yön. Taiteilija suhtautui tyynesti hävitykseen: "Ei se mitään, jos tilalle tulee jotain vielä arvokkaampaa."
Dosentti näytti myös kuvan Vartiovuoren mielenosoituksesta (1981). Muistan, kuinka virkavalta tuli paikalle, kun tyynesti söimme eväitämme tammien varjossa. Poliisit saivat raahatuksi pois sitkeimmätkin mielenosoittajat, jotka olivat ankkuroineet itsensä ketjuilla puiston puihin. Myöskään tämä mielenilmaus ei tuottanut toivottua lopputulosta, vaan vastalauseista huolimatta puiston laitaan kohosi korkea maiseman peittävä kerrostalo.
Antintalon mielenosoitukseen en jostain syystä osallistunut, mutta Kupittaan puiston säilyttämisen puolesta marssin. Kuljimme kaupungin katuja, työnsin lapsenrattaita ja huusin ääneni käheäksi iskulauseita. Kun tulimme kotiin, poika sanoi ensimmäisen mittavan lauseensa: "Puistot ovat kaupungin keuhkot."
Piskuinen Enemmistö ry., aktiiviset museomme asiantuntevat rakennustutkijat ja muutamat toisinajattelevat eivät saaneet tempauksista lisäpisteitä. Saimme tehdä selvityksen tekosistamme. Onko kenties joku ollut riehumassa kaupungilla työaikana? Onko joku käyttänyt kaupungin kallista työaikaa röttelöitten suojeluun? Hamburger Börsiin tuli porttikielto. Eipä silti, ei meillä nuorilla köyhillä opiskelijoilla ollut ennenkään ollut asiaa hienon hotellin saleihin.
Kun nyt luen Turun puretut talot -teosta, uskon mielenosoituksilla olleen merkitystä, sillä Turussa ei enää niin vain uskalleta tilata purkutraktoria kippaamaan taloja kumoon. Museon mielipiteillä on myös painoarvo päätöksiä tehtäessä.
Aluetapaamisessa tuli puhetta siitä, minnekä Turun torin lyhtytolpat ovat kadonneet. Mielenosoituksen aikoihin sain kuulla, että erään vaikutusvaltaisen turkulaisen henkilön kesämökin pihaa somistaa valokuvista tuttu vanha valaisinpylväs. En kyllä tiedä, kuka tämä "eräs" on tai oli.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Arabian lastenlautanen

Lautanen on ARABIAN valmistama. Sen poikkileikkaus on 21 cm. Punaruskean leiman (APA) alla on luku 16. Leima on ollut ARABIAN käytössä 1917-1927.
Kuvituksista tulee mieleen englantilaiset kiiltokuvat. Lapsi leikkii päivänvarjon alla nuken kanssa. Toisessa kuvassa on tyttö pienen tuolin kanssa ja kolmannessa kuvassa on tyttö ja poika. Pojalla on kainalossa liitutaulu. Välikuvina on porkkana ja pyssy.
Huomionosoitus

Turun museokeskuksen henkilökunnan ikärakenne vastannee yhteiskunnan ikärakennetta eli suuri joukko väestä on lähestymässä eläkeikää. Meille pitkää museouraa tekeville järjestettiin pari viikkoa sitten kahvitilaisuus. Vaikka kaikki kutsutut eivät olleet paikalla, pöydät täyttyivät hetkessä ja huoneen täytti hilpeä puheensorina. Paikalla oli myös kutsuttu henkilöitä, jotka olivat jo jonkin aikaa nauttineet eläkepäivistä. Nuoret kolleegat olivat pöydissämme maskotteina.
Saimme hopeiset korut, punaiset ruusut ja kakkua, jonka syömistä ei pääsiäispaasto rajoittanut.
Kunkin saamat yksilölliset rintaneulat ja solmioneulat (design M T-K ja A-M C) ovat jo asettuneet paikalleen. Minun kaareva koruni on kissaliivin rinnassa hopeakissan yhteydessä.
Kissakorun esikuva on peräisin keskiaikaisista kuvituksista.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Hyvää Pääsiäistä
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Vallihauta kuntoon - Turun linna

Turun linna rakennettiin kalliosaarelle, mutta maa kohosi runsaassa kahdessasadassa vuodessa niin paljon, että linnaan pääsi tulemaan kuivin jaloin, mikäli ei sattunut sateinen vuodenaika. Niin ja mikäli vallihautojen sillat olivat laskettuina alas. Vallihaudaudat oli rakennettu savikkoiseen maaperään puolustusvarustuksesksi 1500-luvulla ja siltoja oli yhteensä neljä. Kun vallihautojen ja linnan ympärillä oli vielä vallit, eivät jalkaväkijoukot ja ratsujoukot kovin helposti päässeet linna-alueelle.
Linnan pohjoispuoella Lnnankadun kohdalla on ollut laiturirakennelma, johon on liittynyt hevoskierto tavaroitten nostamista varten. Sen puinen kiertoakseli on näytteillä esilinnan pyöreän tornin arkeologisessa näyttelyssä.
Yksi vallihaudoista on edelleen nähtävissä ja siellä möyrii nyt kaivinkone syventäen, tasoittaen ja puhdistaen vallihautaa. Vallihaudasta tulee jälleen linnan edustan kaunistus. Kesällä siellä lainehtii puhdas vesi, toivottaavasti. Roskis on linnan portinpielessä, mutta kuinka helposti roskat singahtavatkaan sillan kaiteen yli veteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
