Kangaskassissa oli pikkuisia haarapääskynpoikasia, jotka tyttö yksitellen otti käteensä, sitten napasutti renkaan linnun nilkkaan, mittasi siiven pituuden. Isä toimi kirjurina. Pääskysvanhemmat eivät vaikuttaneet hermostuneilta, kai olivat tyytyväisiä, kun saivat hetken helpotuksen lapsenhoidosta ja lienevät jo vuosien mittaan tulleet tutuksi ystävllismielisten rengastajien kanssa. Kun rengastus oli suoritettu, Anna kiipesi tikkaita pitkin räystäälle ja pisti huolellisesti poikaset pesään ja tarkasti peilin avulla, että kaikki penskat olivat nuppi ylöspäin. Isä kävi vielä takastamassa kaiken olevan kunnossa.
Rengastusta katseltuani tuli kouluaikainen muisto mieleen. Koulun läheisessä metsikössä oli halkopino, jonka koloon oli uunilintu tehnyt pesänsä. Olin keulilla ja menin varovaisesti kurkistamaan, mutta koko joukkohan halusi kurkistaa saman tien ja rynnimisen seurauksena tuuskahdin nenälleni, pesä meni hajalle ja munat vierivät pomppien maahan ja rikkoontuivat. Hiljainen joukko palasi opintojen ääreen. Kukaan ei sanonut mitään, opettaja ei syyttänyt, mutta ei lohduttanutkaan. Olin niin hajalla kuin pieni tyttö voi olla. Vuosikymmenien ajaksi asia jäi vaivaamaan. Kerroin kipeän muiston muutama vuosi sitten tuttavalle lintuharrastajalle. Hän sanoi, ettei se korvaamaton vahinko ollut, sillä uunilintu aloittaa uuden pesinnän jos edellinen epäonnistuu.
Hannu mainitsi, ettei haittaa, vaikka hengittää poikasiin päin ja linnun pesään, se on myyttiä, jotta lintu hylkäisi henkäyksen vuoksi kotinsa. Kun olen kerran saanut lintumaailmassa tuhoa aikaan, en pysty hengittämään, en pysty,
P.S. 8.-10.6.2009 meillä Turussa oli lintubongari Mikko Pohjanmaalta. Hän laati luettelon pihaltamme havaitsemistaan linnuista: talitiainen, kirjosieppo, kottarainen, varis, naakka, sepelkyyhky, räkättirastas, hernekerttu, varpunen, harakka, kalalokki, harmaalokki, pensastasku, peipponen, fasaani, kiuru, viherpeippo, lehtokerttu, naurulokki, tervapääsky, satakieli, hemppo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti