lauantai 4. heinäkuuta 2009

Syreenien aika ohi

Syreenien kukinta on ohi ja nyt sataa. Lupasin antaa ystävilleni syreenin taimia, kun tonttimme kulmauksessa niitä kasvaa kolmea eri lajia ja yksi niistä, valkoinen, on hieman harvinaisempi ja suurikukkaisempi kuin muut kaksi. Muutaman sateen jälkeen maa on pehmeämpää ja nyt voisi kaivaa taimet esiin, vaikka tämä ei taida olla paras mahdollinen syreenien istutusaika. Laitoin valkoisen syreenin runkojen ympärille valkoiset rusetit, jotta osaan kaivaa taimet juuri oikean syreenin läheisyydestä. Kysyn asiantuntijalta, milloin taimet kannattaa istuttaa. Naapurissamme asuu puutarhuri ja sen huomaa. Piha kukkii aina.


Kun kävin pari viikkoa sitten Kuralan Kylämäessä, sireenit olivat siellä täydessä kukassa. Puutarhuri Leena Haimi totesi kahvipöydässä syreenien tulleen Suomeen Turun kautta. Olin luullut, että Suomenlinna on ollut Suomen syreenien synnytyslaitos. Syreenintaimia istutettiin apteekkari Synnebergin puutarhaan vuonna 1928, vuosi Turun palon jälkeen. Syreenit tykkäävätkin tuhkalannoitteesta, niin olen lukenut, ja saunauunin tuhkat ovat päätyneet syreenien juurille. En ole mikään multasormi enkä puutarhaihminen, ellei lasketa riippukeinua, jossa keinun jokainen kesäpäivä, mikäli miehini suostuu lukemaan muumikirjaa. Nyt on menossa Muumipeikon urotyöt, monennenkohan kerran.


Lupasin toimittaa puutarhurille Turun linnan puutarhaa koskevia tietoja. Niitä on vuosikymmenien aikana kertynyt arkistoihini varsin mittavasti. On ihanaa, kun joku on niistä kiinnostunut. Nyt en tiedä, missä laatikossa tai mustassa jätesäkissä ne ovat, mutta jonain päivänä ne löytyvät.


Olen jopa toimittanut yhden puutarhakirjan, uskokaa tai älkää, ja olen unohtanut jopa kirjan nimen. Biologisen museon tutkijan Ilpo Haahtelan kanssa sen toteutin. Siinä on kerrottu mm. Turun linnan puutarhasta. *


Kotipuutarhalehtikin oli löytänyt tiedon Turun syreenipuutarhasta. Huhtikuussa ilmestyneessä numerossa olleen artikkelin Syreenien viemää pohjalta jäljitin kotisyreenien nimet:


"Prince Nottger" on vanha lajike, josta on ensimmäinen tieto vuodelta 1841. Syreeni on väriltään hennon vaaleansininen ja sitä on asuinalueellamme monessa pihassa.


"Charles Joly" on saatu jalostetuksi purppuranpunaiseksi lajikkeeksi vuonna 1896.


Ystävieni himoitsema lajike on "Mme Lemoine", joka on Victor Lemoinen jalostama vuonna 1896. Syreeniä on asuinalueellani melkein jokaisessa pihassa.


Saatan liittää jonain päivänä tähän bloggaukseen kuvan. Olen ottanut valokuvan syreneistämme. Missä se on? Voi minua. Tatu ja Patu näyttelyyn tulee kaikenlaista Turkuun liittyvää. Tuleeko siihen syreenikin?


* Silkkilä, Onni; Koskinen, Aarre. Turun maakuntamuseo. Raportteja/Åbo landskapsmuseum. Rapporter 12, 1990.



2 kommenttia:

  1. Lapsuudenkotini nurkalla kasvoi kitukasvuinen syreeni, koska pidin sitä lentokoneena. Sitten kun leikki-ikä meni ohi, syreeni röyhähti valtaisaksi pusikoksi. Kun syreenien aika on ohi, on mielestäni kesänkin paras aika ohi.

    VastaaPoista
  2. Olet siis Kirsti lapsuudesta asti ollut kiipeilijä. Aika hieno menetelmä saada syreeni kukoistamaan, lennellä sillä aikansa ja sitten päästää röyhähtämään.

    VastaaPoista