Olin koulutapaamisessa Kivenpyörittäjän kylä- elokuvasta tunnetuksi tulleella Keski-Vuokon kansakoululla. Paikalle saapui 57 entistä koululaista. Vuonna 1906 valmistunut koulumme lakkautettiin 1967. Vanhin juhlaan saapunut oppilas oli 89 vuoden ikäinen. Tapahtuman järjestivät talkoohenkiset kyläläiset. Eijan mukana pääsin viime metreillä touhuun mukaan.
Omalta luokaltani on Pohjois-Karjalaan jäänyt neljä oppilasta ja viisi on lähtenyt maailmalle, minä olen yksi heistä. Joistakin saattaa tulla paluumuuttajia.
Koululla oli luokkakuvanäyttely (oppilaiden nimet oli selvitetty) ja koulukirjanäyttely. Koulumuistojen verestämiseksi paikalle oli raahattu helmitaulu, kuvatauluja ja kaikkia kauhistuttanut käärmepullo. Liitutaululla luki Jo joutui armas aika ja suvi suloinen... Vieraat saivat osallistua haluamilleen retkille, jotka suuntautuivat kesäteatterille, ilmavalvontatornin paikalle lottien kunniaksi pystytetylle muistomerkille, joen näköalatasanteelle, kiviaidoille ja tsasounalle. Matkat hoituivat miesporukan omistaman postiauton kyydissä. Ohjelmassa oli yhteislaulua, muisteloita ja näytelmä, jonka aiheena oli laulukokeet.
Ruokalista oli kuin lapsuusajan keittolasta, lihakeittoa ja vispipuuroa. Käytännön syistä ateriointi oli järjestetty Koskenkorvan vanhaan taloon. Koululla päästiin sadetta pakoon ja kahville telttakatoksen suojiin. Tapaamisessa oli mukana entisten koululaisten lisäksi perheenjäseniä ja muutama kyläläinen, joten porukkaa oli paikalla arviolta 80 henkeä.
Estraadin ulkopuolella tuli puheeksi koulukiusaaminen. Kyllä sitä meidänkin piskuisessa opinahjossa jonkin verran esiintyi. Yhden tapauksen muistan, jossa olin osallisena. Henkilö ei ollut paikalla, joten en voinut pyytää anteeksi. Ei opettajien käytöskään ole aivan moitteetonta ollut historian saatossa.
P.S. Pieni lisäys 1.8. Vuokon koulun pulpeteissa on istunut 851 oppilasta. Keittäjistä on vielä elossa Ida Kokkonen (97) ja Vieno Häkkinen (90), opettajista Touko Käyhkö, Varpu Nuutinen, Eila Järvisalo ja Hilda Karppinen. Kansakoulu Vuokossa aloitti 1901 Halolan talossa.
Minäkin kävin eka luokan pienessä kyläkoulussa, Helsingin maalaiskunnassa Itä-Hakkilassa. Olisipa hauska käydä siellä verestämässä muistoja, ne ovat onnellisia.
VastaaPoistaSaattaisi se olla elämys. Eräs ystäväni kertoi olleen ihanaa, kun kansakoulun kaiteissa oli jäljellä samat nappulat, jotka olivat olleet niissä silloin joskus muinoin. "Voi minä ihan liikutuin niistä nappuloista." Kyllä sinun Merja kannattaa matkustaa Itä-Hakkilaan, suosittelee Salme.
VastaaPoista