Juuan hirvenpää?

Ja nyt palataan taas kivikauteen, sillä Huittisten hirvenpäätä, tuota kiehtovaa esinettä, ei sovi sivuuttaa. Vaikka esine ei kuulukaan Turun seudun löytöihn, otimme sen mukaan Turun linnan näyttelyyn, sillä alunpitäen esine tuotiin Historialliseen museoon Turkuun ja se oli vuonna 1881 perustetun museon kokoelmien ensimmäisiä esineitä. Myöhemmin esine luovutettiin Kansallismuseoon.

Konservaattori Reino Mattila teki näyttelyymme Huittisten hirvenpäästä vuolukivisen kopion kipsimallin mukaan. Myöhemmin hän valmisti vielä Suomen Vuolukivi Oy:lle samanlaisen kappaleen, joka on nyt näytteillä Kivikeskuksessa Nunnanlahdessa.

 

Huittisten hirvenpää on ajoitettu noin 5000 eKr. Materiaali voi hyvinkin olla peräisin synnyinpitäjästäni Juuasta ja kenties taiteilijakin sieltä.

Enpä taaskaan malta olla siteeraamatta Heikki Turusen runoa:

... Vuolukivi. Tulikivi. Sen ensimmäistä poimijaa

ei tiedä kukaan, mesoliittinen hirvenpää ei puhu.

Työkaluja tai saalistusvälineitten tarpeita

suistomaalta etsivä nälkäinen kivikauden mies

ehkä sattui potkaisemaan kyllin pehmeännäköistä kimpaletta.

Poimi sen, tunnusteli, ehkä puri, koputti ukonkivellä.

Hän havaitsi sen liian pehmeäksi keihääseensä

mutta viehättyi sen ihmeellisestä vuoltavuudesta,

ihaili kivisyiden hienoja kuvioita ja pehmeitä värejä,

sen koskettelemaan pakottavaa oudon miellyttävää tahmeutta.

Kauan hän sitä käänteli miettien mihin se kelpaisi.

Sitten hän koversi siitä lapselleen ruokakupin.

Ehkä hän laittoi niistä uuden tulisijan, tai kenties

hioi siitä kömpelön lahjakorun rakkaalleen

tulilla majansa edessä - ja hymyili, hyräili hiljaa ...

Heikki Turunen: Kivikyyhkyn laulu.