Kylmällä säällä on parasta laittaa pipo päähän, viestittävät rautatieaseman graniittimiehet.
Aseman lähellä olevan Salakaupan taiteelliset hahmot esittelevät lämpimiä solmioita.
Performanssi toi psoriasistietoutta matkustavalle kansalle.
Ehdin jo viikko sitten kertoa olleeni museomatkalla Helsingissä. Kävimme muun muassa Pablo Picasso-näyttelyssä Atenumissa. Aikaisemmin olen nähnyt suuren Picasso-näyttelyn Tukholman Moderna Museetissa 1988.
Nyt toivoin löytäväni Picasson sirkuskuvia ja muutamia Ateneumista löytyykin. Picasso vietti aikaa Medranon sirkuksessa Pariisissa, jossa esiintyi myös sirkusystäväni Edit Kleinbarthin isä 1945. Edit muisti kuinka niukkaa elämä silloin Pariisissa oli. Eläintenhoitaja Ernst myi sirkuksen edessä porkkananpaloja, joita ihmiset ostivat ja syöttivät niitä sirkushevosille. Noilla myynnistä tulevilla vähäisillä kolikoilla perhe selviytyi päivästä päivään. Picasson pula-aikaa kuvastaa Härkä, joka on tehty polkupyörän istuimesta ja ohjaustangosta. Teos on näytteillä Ateneumissa.
Design-museon korunäytelyssä oli kultaa ja jalokiviä ja helmiä. Useat vanhat upeat korut ovat lainassa Turun museokeskuksen kokoelmista. Piti mennä Helsinkiin asti ihailemaan niitä. Nykyiset korutaiteilijat ovat ennakkoluulotonta porukkaa. Jos olisin taiteilija, voisin ottaa tuosta pöydältä kynän, kissojen vanuttaman vaahtomuovipallon, kynsiviilan ja Pronasol-nenävoideputkilon ja asetella ne hopeaketjuun kaunistamaan olemustani. Korun voi tehdä mistä vain, sillä voi kertoa sanoman, ei siinä ole aina kysymys pelkästään estetiikasta. Nenävoide kertoisi ajankohtaisesta tilanteesta, poden tällä hetkellä flunssaa, tosin ei kertomiseen kyllä korua tarvita, sen huomaa muutenkin. Design-museon näyttely oli kiinnostava, mutta ei siellä ehtinyt uppoutua, oli tiukka ohjelma ja piti juosta bussiin.
Päivän päätteeksi oli parasta olla hieman varovainen, sillä olin läpikotaisin taiteen kyllästämä. Postimuseon näyttelyyn sisälle houkuttelivat virtuaaliset hahmot hämäsivät hetken aitoudessaan. Kun menin rautatieasemalle, siellä nuori mies riisui paitdan ja housut, asetteli hattua suoraan ja vinoon, peilaili itseään. Ehdin jo miettiä, onko soveliasta tuijotella, mutta junaa odotellessa oli vaikea pitää silmiään irti. Performanssilla olikin sanoma, sillä vietettiin Maailman psoriasispäivää (29.10.). Sain tietoa tuosta sairaudesta, joka on noin kolmella prosentilla suomalaisista.
Nimikkopäivät ovat hyödyllisiä, sillä ne pistävät ajattelemaan. Autottoman päivän aattona näin nuoren naisen makaavan tiellä ambulanssihenkilökunnan ympäröimänä ja autonkuljettaja vaihtoi jalkaa sivummalla. En tiedä, kummanko varomattomuudesta onnettomuus johtui. Se mietitytti vielä seuraavanakin päivänä.
Tänään onnittelen nimipäiväsankari Taistoa, huomenna muistelen isää. Ikkunasta näkyy naapurin pystyhaapa ja se tuo mieleen Kordelinin, joka toi hoikat haavat Kultarantaan. Tämä on myös lokakuun vallankumouksen muistopäivä ja Neuvostoliiton kansallispäivä, jota ei juhlita enää. Radiossa kerrotaan, että Roosevelt valittiin neljännen kerran USA:n presidentiksi. Taidankin kömpiä peiton alle ja viettää toisen Nenäpäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti