Pimennossa

Asuinalueellamme on internetyhteydet poikki kaivinkoneen möyrimisen takia. Nyt pitäisi olla mokkula, jotta pääsisin hoitamaan kontakteja maailmalle ja hoitamaan työasioita, ainakin sähköpostit pitäisi päästä lukemaan. Toisaalta mokkulan hankkiminen ei innosta tilapäisen häiriön takia, kun ei ole esimerkiksi kesämökkiä, jonne voisi mennä uimaan ja kalastamaan ja roikkumaan netissä.

Lomilla matkustan kotiseudulle ja silloin mokkulasta luulisi olevan hyötyä, mutta kun ei ole. Luonnonkauniissa kylässämme ei ole edes laajakaistaa, kun korkeat vaarat estävät bittisinkoilut. Yleensä hylkään siellä modernin tiedonvälityksen vaatimat vehkeet ja menen sukulaisten ja naapurien luo kyläilemään.

Viime syystalvena innostuimme naapurin emännän kanssa lähtemään erämajalle, vaikka tie oli jäinen ja pimeä oli tulossa. Majavan tukkimaa ojansuutakin piti käydä katsastamassa. Lammen pinta oli ohuen jääriitteen peittämä. Puolukkatertut olivat syväjäädytettyjä, mutta makeita. Sytytimme tulen takkaan ja söimme eväitämme harmaaseinäisessä hirsimökissä.

Kotimatkalla auto vieri uhkaavasti tien sivuun ja ehdin jo sanoa, että varmaan pitäisi naapurin nuori mies hälyttää hinaamaan, jos kärri menisi ojaan. ”Eipä tiällä oo kenttee, ei kännykät toemi”, sanoi emäntä ja polki kaasua.