lauantai 5. joulukuuta 2009

Vuodenlopun mietteitä

Erensti (3 kk) lähti tassuineen uuteen kotiin.

Nyt kun Tatu ja Patu-näyttely on pystyssä, avautuu talkoovapaan näköalat. Kahden viikon ajan saa ihan palkatta rakentaa yksityiselämäänsä ja tulevaisuutta. Silti vuodenvaihde asettaa omat haasteensa työpaikalla, mikään ei tunnu olevan kyllin. Vielä pitäisi tehdä sitä ja tätä ennen kuin lähtee lomille. Mutta hetkinen, nythän minä olen jo talkoovapailla, siis lomalla, ei minun pitäisi viipyä työasioitten parissa.

Sain tänä vuonna vedettyä Ritaripäivät ja niiden jälkeen venäläispäivän, Valpurin velholeirit, Keskiaikapäivät ja nyt tuon Tatun ja Patun. Välillä olin narrina, vankiämmänä, ruttotautisena, jolloin kallo kolahti Sturen kirkon lattiaan, kun kaaduin kuolleena maahan. (Muuten, linnan eteisaulan lattialaatat kuten Sturen kirkon laatatkin on valmistanut Kupittaan Savi.) Sitten vedin vielä sairaslomittajana pari Kuolemaa, kidutusta ja kummituksia-kierrosta ja tavallisia opastuksia. Ja kaiken tein yhdessä suunnilleen saman ahkeran joukon kanssa yhteistyössä tiimirajojen yli harppoen. Oman lisänsä vuosiohjelmaani antoivat pari muuttoa ja sairastuminen homeyliherkkyyteen.

Sain tänään idean, kuinka Turun linnan kävijämäärät saataisiin pienellä budjetilla hyvään kasvuun ja kulttuuripääkaupunivuonna 2011 olisi linna näkyvästi esillä ja Turun kuapungin historiallinen museo kestosuosikkina rahoitusvaikeuksien keskellä painiskelevassa kaupungissa. Idean toteuttaminen vaatisi vain samaisen osaavan joukon työrupeaman, kukin olisi asiantuntija oman kokonaisuutensa toteuttamisessa.

Olen saanut toteuttaa vuosikymmeniä kestäneen työurani aikana unelmiani, tosin usein vuosien viiveellä. Silloin kun idea on tullut ja työkaverin kanssa sitä ehdotettu, on se ollut niin uutta, ettei sitä ole uskallettu ottaa ohjelmatuotantoon. Linnan narrien esiinmarssi oli "villiä touhua", ei kuulunut museon linjaan. Linnan portaiden ravaaminen kulttuurin ja liikunnan nimissä ei myöskään sopinut ohjelmaan. Siitä olen vähän katkera, sillä tänään minäkin olisin kymmenen kiloa kevyempi.

Siis ihan totta, en saa jäädä uuden idean vangiksi. Jossain vaiheessa pitää ymmärtää keskittyä Tärkeisiin asioihin. Nythän voisi jatkaa rempalleen jääneitä syystöitä kotona, uppoutua ns. omiin projekteihin tai lähteä matkoille.



2 kommenttia:

  1. Mitä ne Tärkeät asiat ovat? Onko ne niitä monivarpaisia, joita pyörii nurkissasi?

    VastaaPoista
  2. Kirsti hei, taitavat olla. Lisäänkin viikko sitten uuteen kotiin muuttaneen Ernestin tassut tekstini somisteeksi.

    VastaaPoista