Paastoan

Tuhkakeskiviikosta alkaen olen paastonnut ja nyt jo tuntuu hyvältä. Paastoamiseen kuuluu mielen puhdistaminen, jota täydentää ruokavalio, ruokavalio, josta ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. En nyt mitään ihmeitä ala tässä kertomaan, onhan menossa vasta neljäs päivä. On melkein noloa kirjoittaa aiheesta, kun edelleen syön vain sitä mikä maistuu hyvältä. Olen syönyt paastotessani esimerkiksi lakritsapiippuja. Jo pitkään olen useimmiten valinnut Luomua. Vaikka hinta joskus kirpaisee, olen päättänyt syödä vähemmän. Taas nolottaa kirjoittaa tästä. Ehkä jonain päivänä pelastan maailman syömällä vain levää.

Vierailin muutama vuosi sitten hyvin hoidetulla turkistarhalla. En halua puhua siitä mitään. Muistan yhden eläimen silmät, kun se katsoi minua. Tästäkin aiheesta minulla olisi paljon kerrottavaa. Miksi minun pitää sulkea niin paljon sydämeeni. Näen silmät aina uudelleen ja uudelleen. Halusin painaa naamani sen turkkiin, en pukea sitä ylleni.

Voisin nousta barrikaadeille monen asia puolesta. Osallistuin nuoruudessani mielenosoituksiin. En seurannut politiikkaa, toimin pelkästään tunteeni mukaan. Ei minua koskaan pistetty putkaan, mutta porttikiellon johonkin uudistettuun hotelliin sain. Poikani ensimmäinen lause oli: "Puistot ovat kaupungin keuhkot."

Minusta on sykähdyttävää, kun joku, jolle nauretaan voittaa. Olen katsonut Susan Boylen laulun monta kertaa. Hurmaannun maailmanvalloituksesta. Toivon koko ajan, että hyvät asiat voittavat. Miksemme kaikki voisi päättää ikuisesta rauhasta, ei koskaan sotaa. Mikseivät maailman naiset voisi liittyä yhteen ja lopettaa sodat.

Helppo on puhua rauhasta, kun ympärillä on vain kehrääviä kissoja. Helppo on puhua ruokavaliosta, kun maha on täynnä.