Jaakko Ilkan vankila - Turun linna

Käymäläkuilun luukku on rännien takana esilinnan pihan puolella päälinnan itäpäädyssä.

Olin lauantai-iltana kertomassa Pohjanmaalta tulleelle ryhmälle Jaakko Ilkasta. Mukana olleet olivat selvästikin asialle omistautuneita ja olivat lukeneet Nuijasodasta kaiken.

Turun linnan päälinnan Vanginvartijan huoneessa on näkyvissä monta aikakautta. Vanhin muurin osa ampumaaukkoineen on linnan ensimmäisistä rakennusvaiheista ja uusimmat osat ovat tätä päivää. Viimeisin lisäys huoneeseen on turvakaiteen laudoitus. Luulen, että arkkitehti Bryggman olisi valinnut laudoituksen sijaan kuparisen turvaverkon, jonka olisi voinut ruuvata irti tarvittaessa, esimerkiksi kun valokuvaajat saapuvat paikalle.

Mutta mistä kautta Jaakko Ilkka pakeni ja miten? Siihen ei kukaan pysty vastaamaan. Ilkan vankeuden aikana 1597 päälinnan itäpäädyssä sen pohjoisosassa oli pitkulaisia vankihuoneita kahdessa kerroksessa. Vangit laskttiin lattialuukkujen kautta kolkkoon säilytyspaikkaan. Nykyisin alempi vankihuone on varastona ja "katottomaan" ylempään osaan yleisö saa kurkistaa kaiteen yli. Jaakko Ilkan vankilaksi kutsutaan tiilestä holvattua huonetta.

Vankilan yhteydessä on kivipaateen hakattu käymäläaukko. Vaikka vanki olisi mennyt vedellä ja leivällä laihaan kuntoon, ei siitä reiästä mies mahdu ahtautumaan ellei ole sirkuksen kautsukki. Ylemmältä lattiatasolta pääsi toiseen käymälään. Käymäläkuilu on avara ja alhaalla esilinnan pihan puolella oleva tyhjennysluukkukin on sen verran suuri, että siinä voisi olla sopiva reitti karkulaiselle. Tämä nyt on arvailua vain.

Minusta on todennäköisintä, että Jaakko Ilkalla oli ystäviä, jotka järjestivät miehen pakosalle ja reittinä saattoi olla vaikka paraatiovi tai sitten köysi sopivasti muurin kupeessa. Eivät pakojärjestelyt kuitenkaan ihan helppoja eikä vaarattomia olleet Flemingin hallinnoimassa linnassa.

Linnan restauroinnin yhteydessä on tilat rakennettu niin että museovieraat voivat liikkua käytännöllisesti ja turvallisesti tilasta toiseen. Väliovia on lisätty huoneiden välille, tehty portaita ja kaiteita.

Ennen restaurointia, vuonna 1892 tehty "Turku, Käsikirja Matkustajille", antaa tietoa päälinnan itäpäädystä:

"Ennen oli n.s. Vankitornissa pienellä ikkunalla valaistu huone, sen itäpuolella oli toinen pitkänsoikea kammio, jonka hirsipuista tehdyssä lattiassa oli pieni luukku. Sen alla kuuden sylen päässä oli pohjoisen siipirakennuksen kamala, pimeä vankikammio, johonka vangit luukusta laskettiin. Tämä n.s. Kuoppatorni oli paatuneiden pahantekijäin vaivansija, jossa syyllisiä koeteltiin saada rikoksensa tunnustamaan, kun eivät muut keinot auttaneet. "

"Ennenkuin vanki luukusta lasketaan. riiisutaan häneltä kesällä vaatteet paitaan saakka, mutta talvella jätetään takki hänen päällensä. Häntä ravaitaan niukasti ainoastaan kuivalla leivällä ja vedellä, niinkauvan kuin hän istuu täällä, missä vilu, pimeys, niukka ravinto ja pahanhajuinen löyhkä häntä vaivaavat. Moni rosvo on täällä voinut kestää koko viikon, mutta talvella tuskin yli kaksi tahi kolme vuorokautta. Toiset ovat olleet niin paatuneet, että tämä keino on ollut riittämätön, ja muutamia on ollut niin pahanilkisiä että ovat peruttaneet sanansa kun ovat päässeet sieltä pois". "Niin kertoo vanha historioitsija. Tämäkin paikka on nyt makasiininä, ainoastaan portaat ovat vielä nähtävänä. Siinä kohden, mistä onnettomat laskettiin alas, on nyt leveä jyvätorni."

Olenhan aikaisemminkin kirjoittanut blogiini Turun linnan vankiloista. Tämän jutun yhteyteen täytyy vielä napasauttaa valokuva.