Suurta ideaa odotellessa

Kissat Selma Inkeri Laakerinlehti-Himanen, Eino, Rilli ja Elisabet I ovat jo tutustuneet linnan tyylihuoneita esittelevään vihkoseen.

Esineet yli kaksikymmentä vuotta sitten tehdyssä vitriinissä. Kyllä se aika kuluu. Onkohan juomasarvi tehty alkuhärän sarvesta?

Tultuani Turkuun kesälomareissulta tutustuin paikallisen lehdistön antiin ja törmäsin viime sunnutain Turun Sanomien pääkirjoitukseen "Uusia tuulia kaivataan historiakohteisiin". Haastattelua, johon pääkirjoituksessa viitataan, en ole lukenut, kun minulle tulee vain sanomalehden viikonloppunumerot.

Haastatteluun viitaten valitellaan, kuinka linnan perusnäyttelyitä ei ole uusittu kiinnostaviksi. Tietääköhän sanomalehteä lukeva yleisö, mitä sana "perusnäyttely" tarkoittaa? Yhdellä sanalla on niputettu 25 vuoden aikana rakennettuja pysyväisnäyttelyitä sisällöltään niin köyhiksi, että linnaan tuskin kannatta tulla, vaan on parempi jäädä odottamaan sitä suurta ideaa, joka pyyhkäisee pois kaiken entisen ja tuo tilalle uudet ja kiinnostavat näyttelyt.

Turun linnassa perusnäyttely käsittää mm. kaksikymmentä huonetta, joihin on sisustettu eri tyylejä esitteleviä interöörejä, joista mm. Brahen sali ja keittiöt kuuluvat linnan omaan historiaan. Viimeinen huoneista, Musiikkihuone, avattiin yleisölle vuosi sitten ja sen myötä esilinnan museokierros valmistui. Harmi vain, ettei museossa pidetty valmistumisjuhlaa, jotta olisi voitu kutsua lehdistökin paikalle. Sen sijaan vuoden lopulla Turku TV:ssä uutisoitiin linnan pääsymaksun pudottamisesta 50 sentillä, jotta museovieraat eivät joutuisi maksamaan ylihintaa, kun ei ole oikein mitään nähtävää eikä vielä ole saatu jokaista kiveä kertomaan tarinaansa.

Tilapäisnäyttelyohjelmasta en aio nyt kirjoittaa, koska olen ollut Yhtä sirkusta ja Sankari vai konna-näyttelyiden jälkeen tekemässä vain Tatu ja Patu-näyttelyä.

Tyylihuoneet on esiteltyinä keväällä valmistuneessa opaslehtisessä. Sen ja vuosi sitten valmistuneen opaskirjan voi käydä ostamassa museokauppa Fatburista. Näihin teoksiin tutustuttuaan voi päättää, uhraako rahojaan vielä pääsymaksuun.

Television eri kanavien antiikkiohjelmat ovat suosittuja. Turun linnassa käydessä saisi tuhdin annoksen antiikkia antiikkia, sillä interiöörien sisustukset ovat peräisin paikallisesta porvarsis- ja kartanokulttuurista. Kannattaa tulla vähän kauempaakin, jos on kiinnostunut huonekaluista, astioista, maalaustaiteesta tai tekstiileistä. Miltä näyttää kultanahkatapetti (Uskelasta), millainen on 1700-luvulla käsin maalattu kangastapetti (Rymättylä), jonka aihepiiri käsittelee puistoromantiikkaa. Millaista on kiinalainen posliini, jota koristaa Carpelan-suvun vaakunat? Museon kokoelmissa ovat Suomen vanhimmat pukukokonaisuudet, joista muutama puku on nyt nähtävänä. Pukujen käyttäjiä ovat olleet kapeauumaiset naiset ja korkeissa koroissaan sipsuttelevat miehet.

Pyöreässä tornissa on Turun kaupungin keskiajasta kertova perusnäyttely, jossa on satoja kaupungin arkeologisissa kaivauksissa löydettyjä esineitä. Näyttelyssä esitellyt asiakokonaisuudet pitävät edelleen kutinsa, mutta näyttely vaatisi kieltämättä ehostamista. Voisihan näyttelyä täydentää uusilla löydöillä ja piristää kokonaisuutta sen sijaan että odotetaan hetkeä, jolloin uudet suunnitelmat valmistuvat ja entinen saadaan raivattua pois alta. Muutama vuosi sitten oli linnassa Got Woldes-näyttely, joka aihepiiriltään oli suunnilleen pyöreän tornin kaltainen täydennettynä ajankohtaisella tiedolla ja tekniikalla. Linnan tapahtumien yhteydessä esitellään museon kokoelmiin päätynietä hienoja esineitä ja arkeologit uurastavat niin talvipakkasella kuin helteessäkin kartuttaen esinekokoelmia ja tietämystä kaupungin menneisyydestä. Mieluusti ottaisin uudet tekniikat käyttöön ja näkisin rakennettavan komeita näyttelyitä, mutta juhlavuodeksi tuskin ehtii kukaan rakentaa kokonaan uutta. Sen vuoksi tuunaaminen olisi nyt paikallaan.

Pyöreän tornin näyttelystä löytyy mm. Koroisten piispanlinnaa esittävä pienoismalli, jota suunniteltaessa tutustuttiin niin Pentti Koivusen tekemiin tutkimuksiin ja muinaismuistoalueeseen. Siellä on Tapio Hiltusen toteuttama maalaus, joka esittää Vanhaa Suurtoria keskiaikaisessa asussaan. Vastaavanlainen maalaus on myös Aboa Vetuksessa. Muistaako monikaan, mitä kiltoja Turussa oli? Näyttelystä löytyy mm. Kolmen kuninkaan killan juomasarvi. "Juo ja anna mennä eteenpäin, auttakoon sinua Maria, Caspar ja Melchior" sekä Pyhän Nikolauksen killan hopeinen tervetuliaismalja.

Pyöreän tornin parvekkeelta voi katsella kaupunkiarkeologian osastoon, Turun tuomiokirkon lähellä 1950-luvulla tehtyä arkeologista kaivausta, jossa erottuvat kulttuurikerrokset katutasoineen ja jossa on jopa alkuperäiset museon kokoelmiin otetut hirret ja Mätäjärven viemäriputki. Tylsää, tylsää, mutta jospa joku keksisi siihenkin piristystä. Näyttelystä löytyy Turun linnasaaren vierestä tehty venelöytö ja sen pienoismalli. Niin Koroisten pienoismalli kuin venekin ovat tänä vuonna kiinnostaneet ainakin alalle vihkiytyneitä tutkijoita. Keskiajan näyttelystä ja kaupuniarkeologisesta näyttelystä ei valitettavasti ole painettua esitettä, jonka voisi ostaa museokaupasta, mutta näyttelytekstit löytyvät kopioina monella kielellä.

Tänä kesänä keskiajan esittely täydentyi Suomen päämiehestä Matias Kettilmundinpojasta kertovalla näyttelyllä (Keskiaikainen vierastupa). Aitojen esineiden lisäksi aikakauden elämää havainnollistavat tietokuvittaja Kirsi Haapamäen toteuttamat kuvat. Linnan keskiaikapäivillä oli yleisöllä harvinainen tilaisuus nähdä päälinnan luoteiskulmassa sijaitseva asuinhuone, jossa mahtimies on asunut. Huoneeseen olivat majoittuneet Triskelin keskiaikaharrastajat. Tulikohan paikallislehtiin ainuttakaan kuvaa mahtavasta Matiaksesta ja emännästä ja nuorimmista vauvaikäisistä historian elävöittäjistä.

Esilinnan kuusikulmaisessa tornin ylimmässä kerroksessa on perusnäyttelyyn kuuluva pienoismalli, joka esittelee Juhana herttuan hovia keväällä 1563. Hoviahan ei ole enää oikeasti missään, koska se paloi 1614. Askeettiseen tyyliin restauroitu juhlahuoneisto antaa vain kalpean aavistuksen loistosta. Kuinka päälinna renessanssikerros oli sisustettu? Millaisiin asuihin hoviväki pukeutui? Miltä näytti suuri pitosali eli nykyinen Linnan kirkko? Miten linnan orkesterin jäsenet pukeutuivat ja millä instrumenteilla he soittivat? Millaisia astioita kresenddipöytään aseteltiin? Tutkija Sigrid Nikula on tutkinut, millaisia esineitä kuului Katariina Jagellonican myötäjäisiin ja millaisia kalusteita Juhanan hovin asuinhuoneistossa oli (Turun kaupungin historia 1521–1600). Matkalla Ruotsin linnoissa selvitimme Ninan kanssa renessanssin huonetiloihin liittyviä yksityiskohtia.
Museon rakentajaväen lisäksi Museon Ystävät osallistuivat minikokoisten salmiakkiruutuisten ikkunoiden tekoon ja hoviväen pukemiseen.

Aikakauden saa tietysti havainnollistettua tekemällä filmejä telkkariin. Niitä on tehty muutamia ja pienoismallimme on päässyt havaintomateriaaliksi. Ihmeen elävältä ammattilaiset saavatkin näyttämään pienessä koossa toteutetun hoviväen. Kaakeliuunit ovat kuin aidot sellaiset.

Linnan renessanssiaikaista elämästä kerrottiin 2001-02 näyttelyssä Turun linnan kolme Katariinaa. Arkkitehtina toimi Italian renessanssin erikoistuntija tekn. tohtori Liisa Kanerva. Saimme näyttelyyn esineitä mm. Katariinan kotilinnasta Krakovan Wawelista. Turusta näyttely siirtyi Hämeen linnaan, jossa monet museomme näyttelyt vierailevat.

Pyöreän tornin alakerrassa on vankilahistoriasta kertova näyttely, josta löytyy kahleiden ja puulusikan ja pelikorttien lisäksi esim. vankinaisen hame. Helposti unohtuu, että Turun linnassa on ollut vähän aikaa ollut myös naisvankila. Silloin kun kehruuhuone oli remontissa, naiset tuotiin linnan koillistorniin. Ruokaa tarjottiin niukalti, joskus ateriana oli vain kuusenneulasia ja vettä. Vankisellien karua historiaa on valotettu vankiämmien ja miespuolisten konnien vetämillä kierroksilla.

Päälinnan puolella vanhinta näyttelytekniikka edustavat kirkkojen sisustukset. Sturen kirkossa ja Nunnakappelissa ovat esillä museon kokoelmien keskiaikaiset puuveistokset, jotka on saatu Lounais-Suomen kirkoista ja Ahvenanmaalta. Sturen kirkossa vietettiin tämän kesän keskiaikapäivien aikana Pyhän Marian ja Autuaan Hemmingin seurakunnan katolinen messu. Nunnakappelissa veisti "Liedon mestari", (kuvataiteilija Jani Rättyä) Johannes Kastajan päätä.

Sivumennen kerron, että linnan kauhukierroksella "Kidutusta, kuolemaa, kummituksia" esitin kerran ruttoon sairastunutta hovinaista samettileninkiin pukeutuneena. Kaaduin kuolleena Pyhän Sebastianin edessä lattiaan niin vaikuttavasti, että opas oli vähällä tilata ambulanssin.

Turun linnan rakennushistoria on esitetty pienoismallein. Jokainen rakennusvaihe on vaatinut yksityiskohtaista tarkastelua, muurien lukemista. Fil.tri valtionarkeologi C.J. Gardbergin väitöskirja on ollut oivana oppaana ja pienoismallin rakentaja Reino Mattila oli perehtynyt linnan rakenteellisiin yksityiskohtiin tehdessään yhteistyötä Gardbergin kanssa linnan restauroinitityömaalla ja sen jälkeen. Toinen pienoismallien rakentajista on Juha Stenberg.

Pääkirjoituksen luettuani soitin linnaan ja kysyin, mitenkä siellä menee. Puhelimeen vastannut opas kertoi, kuinka eräs asiakas oli juuri kiittänyt saatuaan osallistua "elämänsä parhaaseen opastukseen". Sillä aikaa kun jotkut haikailevat ja odottavat sitä suurta ideaa ja ihmettä, museolaiset tekevät työtä. Vaikka linnassa käy vain ne vaatimattomat 100 000 ihmistä vuodessa, heillekin kannattaa tarjota joka päivä sitä parasta hymyssä suin.

Toivottavasti lehden lukijat eivät saa vaikutelmaa, ettei linnaan kannata mennä, kun kaikki on jo nähty silloin joskus kouluaikoina ja linnassa kun ei ole mitään jännää. Muutaman tuhannen notkahdus kävijämäärässä olisi helposti paikattu, jos tiedotusvälineet kiinnostuisivat siitä, mitä linnassa oikeasti on ja mitä siellä tapahtuu.