sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Höljäkässä



Yläkuvassa edessä Jonna ja Raimo, takana Anneli (vas.), Martti, Saila ja Eija. Alakuvassa ohjaaja Jonna.

Olin päivän mittaisella lavastuskurssilla Nurmeksen Höljäkässä. Suomen kartan pieni piste nousi ihmisten tietoisuuteen Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan kirjan Risto Räppääjä ja viimeinen jäätelötötterö kirjan myötä. Risto saa lisää julkisuutta paikallisessa kesäteatterissa ensi kesänä, kun Räppääjän ystävät eri puolilta Suomea matkaavat Höljäkkään kesäteatteriesitystä katsomaan. Höljäkkä on lisäksi vuoden 2010 Kodin Kuvalehden kummikylä.

Kesäteatterissa oli valtaisat luonnon muovaamat lumilavasteet ja pakkasta oli runsaasti, joten kurssi pidettiin kotiseututalon hirsiseinien sisäpuolella. Opettajana oli teatterikorkeakoulussa opiskeleva Jonna Kuittinen, joka nuoresta iästään huolimatta on ehtinyt hankkia monenlaista koulutusta ja kokemusta teatterialalta. Opetus sisälsi muun muassa pohdintaa, millainen on hyvä lavastus ja mistä se suunnittelu lähtee, millainen on katsomon suhde näyttämöön ja miten draaman kaari näkyy lavasteissa. Ope säväytti ilmoittamalla, että lavastus toimii vastanäyttelijänä. Opettaja havannollisti sisääntulon tärkeyttä näyttämölle sukeltamalla lumikinokseen Vaahteramäen Eemelinä.

Oppilaat minua lukuun ottamatta olivat kesäteatterikonkareita, mutta vastaavanlaisia asioita kuin näyttelijät, ohjaajat ja lavastajat olen joutunut miettimään näyttelyiden rakentamisen ja tapahtumien järjestämisen yhteydessä. Ovathan historiallisia henkilöitä esittävien henkilöiden roolisuorituksen pieniä näytelmiä. Siinä on mietittävä vastaavalla tavalla sisääntuloreitit, esiintyjien asusteet ja rekvisiitat, valaistukset ja äänenpainot. Se juuri tekikin päiväkurssista antoisan, kun pystyi soveltamaan tietoja konkreettisiin tilanteisiin. Tein hyvät muistiinpanot, joten voin kotona jatkaa miettimistä, miten muoto, rytmi, väri ja materiaali toimivat.

Opetus tuli tarpeeseen. Edessämme on Kirsti Ellilän kanssa kirjoittamamme näytelmän Vielä hirmuisempi vankilan lavasteiden suunnittelu yhdessä ohjaaja Maiju Rautiaisen kanssa ja muiden projektilaisten kanssa.

Iltapäivällä oli vuorossa käytännön harjoittelua ja valmistin renessanssityyliset peilin kehykset, jossa oli valmistusaineina puu, puuliima, kuumaliima, sahajauho, punainen maali ja kultaspray. Verstaassa tarvittiin korvatulppia, kun kukin kuudesta kurssilaisesta sahasi ja hioi omaa harjoitustyötään.


PS 2. Räppääjän kuvittajat ovat tutut Aino Havukainen ja Sami Toivonen, jotka ovat, Tatun ja Patun Suomi. Saman niminen näyttely on Turun linnassa maaliskuun puoliväliin saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti