torstai 3. joulukuuta 2009

Palautumista


Näyttelytyöryhmä sai energisen lisän, kun Michael Monroe tuli mukaan riveihin.


Internet oli pois toiminnasta viisi päivää ja katkos sattui kovin epäedulliseen ajankohtaan. Olisin voinut hoitaa jonkin kiireellisen asian näyttelyn valmistumisen loppumetreillä kotoa käsin. Toisaalta vapautui aikaa nkkumiseen, joka on tärkeää tautisena aikana. Infulenssa verotti aina jonkun rakentajista pois joukoista, mutta silti etenimme määrätietoisesti aikataulussa.


Eilen illalla oli Tatun ja Patun Suomi-näyttelyn avajaiset Turun linnassa. Alkuseremoniat, jotka sisälsivät pari puhetta ja mitalienjakoa, toimitettiin juhlahuoniston kuninkaansalissa ja sen jälkeen kutsuvieraat pääsivät tutustumaan näuyttelyyn.


Juhlan päähenkilö oli vetovoimainen rockartisti Michael Monroe, joka jo päivällä sai lehdistön syttymään. Michael on tottunut salamavalojen räiskeeseen ja hän jaksoi vielä illalla poaeerata ihailijoitten kanssa. Näyttelyn korkeimmassa vitriinissä on Michaelin asusteita, joiden helmet ja paljetit kimaltelevat. Yksi vaatekokonaisuus on seinällä, housujen sivusaumoihin kiinnitetyt ledivalot vilkkuvat. Näyttelyjulisteessa Michael keikkuu linnan katolla.


Olen tyytyväinen näyttelyn karaokelavaan. Pelkäsin äänen kaikuvan häiritsevästi eteisaulaan, mutta lavalta tulevat musiikit keskittyivät sopivasti katsoman levyiseen sektoriin. Tunsin itseni kovin onnelliseksi, kun avajaisiin saapuneet ystävät hoilasivat lavalla. Karaokelaulaja Kurre sai houkutelluksi ujoimmatkin estradille.


Paikalla oli aika paljon lapsia, koska talvimaiseman rakentaneet nuoret vanhempineen saivat kutsun. Talvimaisemaa voi tarkastella kiikareilla Tatun ja Patun tyyliin. Sitten voi kiivetä saunan lauteille miettimään Asioita.


Voi, näyttelyssä on niin paljon yksityiskohtia, jotka tarvitsevat oman juttunsa. Nyt olen niin onnellinen, että olen melkein onneton.




3 kommenttia:

  1. Kiitos uurastuksestasi ja avajaiskutsusta, sekä tilaisuus siltä osin kuin osallistuin että näyttely tekivät vaikutuksen. Niin suomalainen kirjahyllykin...

    Kauankohan osaat levätä laakereilla meinasin kirjoittaa ennen seuraavaa projektia, mutta onhan niitä vireillä koko ajan. Ehkä kuitenkin hetki tyytyväistä kiehnaamista valmiin työn äärellä?

    VastaaPoista
  2. Karaokelava oli kyllä täydellinen. Vanhanaikainen televisio kruunasi kokonaisuuden.

    VastaaPoista
  3. Hauskaa Merja, että tulit avajaisiin, vaikka et alkuseremonioihin ehtinytkään. Lepään laakereillani, mutta aikaisin hereillä (nyt on kello 5.06).
    Karaokelava on täydellinen, varsinkin kun siellä esiintyy ystäväkolmikko Kurren ja musiikin tahdittamana. Onneksi rakennelma on pystyssä vielä runsaat kolme kuukautta, joten sinne voi tulla laulamaan aina kun linnan ovet ovat avoinna.

    VastaaPoista