Vallihauta kuntoon - Turun linna

Turun linna rakennettiin kalliosaarelle, mutta maa kohosi runsaassa kahdessasadassa vuodessa niin paljon, että linnaan pääsi tulemaan kuivin jaloin, mikäli ei sattunut sateinen vuodenaika. Niin ja mikäli vallihautojen sillat olivat laskettuina alas. Vallihaudaudat oli rakennettu savikkoiseen maaperään puolustusvarustuksesksi 1500-luvulla ja siltoja oli yhteensä neljä. Kun vallihautojen ja linnan ympärillä oli vielä vallit, eivät jalkaväkijoukot ja ratsujoukot kovin helposti päässeet linna-alueelle.

Linnan pohjoispuoella Lnnankadun kohdalla on ollut laiturirakennelma, johon on liittynyt hevoskierto tavaroitten nostamista varten. Sen puinen kiertoakseli on näytteillä esilinnan pyöreän tornin arkeologisessa näyttelyssä.

Yksi vallihaudoista on edelleen nähtävissä ja siellä möyrii nyt kaivinkone syventäen, tasoittaen ja puhdistaen vallihautaa. Vallihaudasta tulee jälleen linnan edustan kaunistus. Kesällä siellä lainehtii puhdas vesi, toivottaavasti. Roskis on linnan portinpielessä, mutta kuinka helposti roskat singahtavatkaan sillan kaiteen yli veteen.

Kiipeilijät

Kissamme Mustapippuri ja Viiru täyttävät pian 7 kk. Pippuri on edelleen musta, mutta Viiru on saanut turkkuunsa läikehtivää loimua. Viirun suosikkileluja ovat vihreä tupsu ja mehupillit, joita se noutaa leikkikaverille koirien tapaan. Molemmat ovat taitavia kiipeilijöitä ja viihtyvätkin leikkiessään katon rajassa. Kissahotellit ovat edelleen ahkerassa käytössä ja ihme kyllä ne ovat kestäneet rajun käytön. Ernesti, joka muutti pois meiltä, sai tuhotuksi hotellinsa muutamassa viikossa. Veljekset ovat olleet sisäkissoina, mutta äitikissa kulkee retkillään.

Isac Behmin vaakuna

Turun linnan päälinnassa on huone, joka on saanut nimen Kirjurintupa. Huoneen seinällä on Isak Behmin vaakuna ja vuosiluku (15)97. Mitä tapahtui Turun linnassa tuona vuonna?

Klaus Fleming oli saanut nujerretuksi Santavuoren taistelussa Kaarle herttuaa kannattavat talonpojat. Padasjoellakin taisteltiin.

Kun Fleming yllättäen kuoli, asetelmat muuttuivat. Kaarle herttua nousi maihin Ispoisten Ruskeakalliolla ja piiritti joukkoineen Turun linnan. Varusväki ei pistänyt hanttiin ja linna antautui. Daniel Hjurt saattoi olla lietsomassa kapinahenkeä.

Isak Behmistä tuli Kaarle herttuan kansliakirjuri vuonna 1597. Liittyykö vaakunan piirtäminen kirjurintuvan seinälle tähän valintaan ja työskentelikö Behm linnassa?

Nuijasodan johtajia tuotiin vankeina Turun linnaan. Jaakko Ilkka oli onnistunut pakenemaan vankisellistään edellisenä vuonna, mutta huonostihan siinä sitten miehelle kävi, kun joutui 1597 Isoonkyröön mestattavaksi.

Tapasiko Isak Behm Daniel Hjortin tuolloin linnassa? Viisi vuotta myöhemmin hän oli Ruijan ja Jäämeren komissaarin tehtävissä keräämässä veroja merilappalaisilta. Kumppanina oli Daniel Hjort. Löysin tietoja mm. Ahti Paulaharjun teoksesta Oulun linna.

Sotahistoria täytti kouluajan historian kirjat. Sama ahdistava olo tulee tänäkin päivänä sodista lukiessa. Hirveää lahtaamista oli Sigismundin kannattajan Klaus Flemingin ja Kustaa Vaasan nuorimman pojan Kaarle herttuan toiminta. Pyövelille riitti töitä.

Kirjurintuvan toinen vaakuna on vielä kysymysmerkki.

Myllysilta 2 - muutin mieltäni

Ei silta romahtanut, mutta sillan kautta ei voi ylittää jokea eikä kuka vain voi siltaa alittaakaan. Luulin, että Myllysilta tunnelin jatkeena on välttämötön, mutta ei se taida ollakaan. Liikenne ei mennyt sekaisin.

Siis säilyttäkäämme silta kulttuuripääkaupunkivuoden yli. Sehän on valmis esiintymislava, joka pääsee vuoropuheluun Teattterisillan kanssa. Nyt vain siltaa tuunaamaan. Siitä voi tehdä vaikka tulta syöksevän lohikäärmeen. Kyllä kai Myllysilta saadaan tuetuksi niin, että se kestää kohtuullsen painon. Ei sitä enää tarvitse koeponnistaa tydessä hiekkalastissa olevilla kuorma-autoilla.

Tämän ovat jo luultavasti keksineet kaikki Aurajoen rantamilla kulkeneet, mutta kirjoitinpa nyt kuitenkin. Ensi viikolla kirjoitan jutun vuodesta 1597.

Lisäys: Kävin aprillipäivänä kuvaamassa sillan. En ollut siellä kameroineni yksin, vaan väkeä oli niin, että sillan läntisellä puolella oli suorastaan kansainvälinen tunnelma. Tuntemattomatkin juttelivat keskenään. Hyvä Turku!

Postikortit 6 - Martta Wendelin

Aina istui ikkunoissa,
Keikkui keskilattioilla,...
Kalevala 24: 113-116

Tuomikko tuvan takana,
Katajikko kaivotiellä,...
Kalevala 24: 471-476.

Noin sanoi minun isäni,
Noin sanon minä itseki:...
Kalevala 30: 465-470

Kasvatteli kaunoistansa,
Kullaista omenuttansa,...
Kalevala 50: 342-346

Postikortit 1-6 -bloggauksissani taitavat olla kaikki Wendelinin Kalevala kortit, jotka ovat tulleet korttilaatikoihini. Kortit eivät kuulu samaan sarjaan, vaan joissakin korteissa lukee Sarja VII ja toisissa Sarja VIII. Joihikin on pistetty kuin leimasimella hinta 7:-. Muutamiin on paienttu postimerkki postimaksu maksettu-malliin. Silloin postimerkin paikalla on keltainen tähkäkoristeinen suorakulmio ja siinä lukee Suomi Finland Kultatähkä Guldaxet, keskellä pyöreä harmaa kuva ja kolmio. (Tuli mieleen, että kouluajan Ruotsin kielen keskeisessä sanastossa oli "strida axt - täyteläiset tähkäpäät".)
Sarjassa VII on tähkälogo, rahaa kerätään kodittomien tuberkuloositoipilaiden työhuoltolaa varten. VIII:ssa on jo tutumpi merkki ja siinä kerätään varoja kodittomien keuhkotaudista toipuvien naisten huoltotyökodin hyväksi.

Postikortit 5 - Martta Wendelin

Lampaat meni mäkeä,
Vuonat vuoren kukkulata;
Kalevala 50: 40-54.

En minä mitänä voine,
Kun ei Luojani luvanne.
Kalevala 45: 329-332

Lepy, lehto, kostu, korpi,
Lempeä, salo sininen!
Kalevala 32: 487-488

Kanna korvo kaunihisti
Kuleta korennon päässä!
Kalevala 23: 305-308.

Niin sen piukki pirran ääni,
Kuin käki mäellä kukkui; ...
Kalevala 24: 35-40

En säilytä, säilytän

Edelleen mullin mallin oleva "uusi" työhuoneeni on täydentynyt kirjahyllyillä, joten olen saanut paikan kansioille ja muistivihkoille, joiden huomaan olevan osittain roskiskamaa. Olen säästänyt kalentereita kymmenien vuosien ajalta, mutta nyt ne ovat kulkeneet tiensä loppuun. Joitakin tärkeitä päivänmääriä kirjaan muistiin. Mikä osa Turun linnasta milloinkin peruskorjattaessa valmistui. Milloin oli ihan eka Narrin kierros, milloin Musiikkijuhlien oopperat pyörähtivät käyntiin, milloin on ollut näyttelyn avajaisia, milloin kukin tyylihuone on valmistunut, milloin linnan Bryggman sali otettiin käyttöön. Tammikuisista Ritaripäivistä on tullut perinne. Keskiaikateema yhdistää koko kaupungin. Jos on ollut oikein kiirettä työssä, sillä kohtaa on kalenteri ihan tyhjä ja ajankohtaan liittyvät dokument löytyvät muualta. Viralliset paperit ovat arkistoissa. Kollegoilleni ja minulle sattui Turun museoissa vaihe, jolloin kaikkialla rakennettiin, peruskorjattiin, avatiin uusia näyttelyitä, museoitakin.

Viikon päästä alkaa Tatu ja Patu-näyttelyn purku. Jotenkin haikeaa, sillä se ehtii olla Isossa linnantuvassa alle neljä kuukautta. Ensimmäiseksi nuoret miehet kantavat saunan seinähirret ulos, legolinnan saa uuden paikan ja sitten vitriineissä olevat esineet palautetaan kokoelmiin ja lainatut esineet omistajilleen.

Turun linnan perusnäyttelyitten rakentamisessa on se hyvä puoli, että näyttelyt ovat pystyssä sukupolven, ehostettuna vielä kauemmin. Jotkut saattavat siitä huolestua. Haluaisin osan viime vuosikymmeninä valmistuneista näyttelyistä purkaa, mutta enimmälle osalle näyttelyistä antaisin uuden elämän. Niin että museovieraskin sen huomaa. Ja tulee uudelleen.