Kirstin uusi kirja ja serkun tekemä kirjanmerkki.
Pohjoisessa asuva serkku, jonka tapaan harvemmin kuin kerran vuodessa, kertoi pitävänsä kirjapäiväkirjaa. Siihen tulee kirjan tietojen lisäksi lyhyt juoniselostus ja sitten oma arvio kirjan tasosta. Lisäksi päivänmäärä. Samaan aikaan on luettavana useita kirjoja.
Serkku kertoi muistavassa kirjan lukemiseen liittyvän tilanteen tarkasti. Kuinka hän istui kesämökin keinussa, naapurin koira oli karkuteillä ja tuli tervehtimään, sinä päivänä kaivettiin uusia perunoita pellosta. Tai kuinka hän luki kirjaa hiihtoreissun jälkeen, poskipäitä kuumotti, polvi vähän oireili, mies oli saanut vessaremontin valmiiksi. Kirjapäiväkirja on siis myös muistojen päiväkirja. Muistot eivät ole kirjoitettuna muistiin, vaan lukuhetken tapahtumat ja tunnelmat palaavat kirjapäiväkirjaa selaillessa. Serkku oli lukenut viime vuonna 147 kirjaa ja toissa vuonna 132.
Tänä vuonna lukemani kirjat ovat Kaarina Terhon Uhripolku, Lotta Lundbergin Klovinin kyyneleet ja nyt on menossa upouusi Kirsti Ellilän Pelastusrenkaita ja Lu Wenfun Herkkusuu. Niin ja tietysti sitä vilkaisee joka päivä työn tai harrastusten kannalta ajankohtaisia teoksia, kuten Lasten ilonen teatteri-kirjaa, mutta ei kai sellaisia tarvitse laittaa lukupäiväkirjaan. Ai niin, eihän minulla edes ole sellaista.
Lähettelemme serkun kanssa harvakseltaan pitkiä kirjeitä. Eilen saamassani kirjeessä oli mukana pieni kirja, jonka serkku oli itse kirjoittanut, ei tietokoneella vaan käsin, ja leikkaaliimaatekniikalla kuvittanut. Mukana seurasi nimikkokirjanmerkki. Olen pyörryksissä yllätyksestä ja ihastuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti