tiistai 5. tammikuuta 2010

Yleisönosasto (TS 26.8. 1980-luvulla)

"Murre harmittaa


Kävin viime viikolla vaimoni kanssa Turussa eräässä museossa.


Syntyperäisenä turkulaisena, mutta nyt muualla evakossa asuvana tuntui vallan kauhialt, kun opastyttö esitteli rakennusten sisällä tapahtunutta toimintaa muulla kuin Turun murteella. Kulttuurinen ja historiallinen ristiriita oli aikamoinen.

Toivoisin, että jos opas ei ole turkulainen, hän voisi puhua edes kirjakieltä, ettei tilanne muodostuisi kuvatun kaltaiseksi. Et tämmöttis vaa.

Entinen pansiolainen"


Lehtileikkeen yhteydestä löytyi vastaus, kai lähetin sen lehteen.


Puhtaasti turkulaista museota on vaikea löytää. Ainakin meillä Turun linnassa ei oppaiden puheesta ole kotoista murretta ryhdytty karsimaan. Suomen kielen lisäksi myös muut oapstuskielet, ruotsi ja englanti, soljuvat vaikka savolaisella korostuksella. Jaakko Ilkan vankisellistä kertoessaan saattaa joku opas innostua pohjalaiseen kerrontaan. Turun linnaan jos mnne sopii murteiden ja kielten sekamelska, onhan linna sen yli 700-vuotisen historian aikana tullut rakentajia ja puolustajia ja valloittajia niin idästä kuin lännestäkin.


Murteet ovat nousseet uuteen kukoistukseen. Nyt opastytöt saavat posmittaa linnan historiaa sillä kielellä ja sillä murteella, mitä parhaiten taitavat. Saattaa se joitain paljasjalkaisia turkulaisia harmittaa tai ainakin huvittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti