Jokaiseen linnassa järjestettyyn tapahtumaan valitaan aihepiiri, johon liittyvää tietoa kartutetaan jäntevän kokonaisuuden saamiseksi. Tutkimusvaiheessa saatu tieto ja toteutuksen kokemukset tulevat rakennusaineiksi seuraaviin koitoksiin. Ainakin ne ruokkivat mielikuvitusta. Velholeirin viimepäivien ohjelma sai minut ajattelemaan linnasaaren varhaisia vaiheita.
Miltä saarella näytti yli 700 vuotta sitten, kun matkalaiset leiriytyivät sinne ja sytyttivät nuotion. Mitä kalliolla kasvoi, loikkiko jänis, viilettikö joku luuluistimilla ohi, ihmettelikö nuotioiden kajastusta tummenevassa illassa. Ja kun muuria rakennettiin, riittikö ja kelpasiko lähikallioista ja luodoilta louhittu kiviaines. Miksi piti kiveä rahdata Virosta asti? Miksi eri puolilta Varsinais-Suomea, kun lähelläkin oli korkeita kallioisia kumpareita.
Osa kukkulista oli strategisesti tärkeitä, miksi niitä olisi menty hajoittamaan. Jälkikäteen ajatellen tosin linnan kannalta olisi ollut turvallisempaa, jos Korpolaismäki olisi pistetty maan tasalle, niin ettei Eerikin joukoille tykkeineen olisi tullut ylilyöntiasemaa linnaan nähden. Velvoitettiinko jokainen lähiseudun asukas ja saapuva matkalainen tuomaan linnaan kiviä? Miksi muuten linnan vanhimpaan osaan olisi kulkeutunut yksittäinen musta kivenmurikka Räntämäestä?
Linnan muurit pitää kartoittaa kivi kiveltä, selvittää mistä kivet ovat peräisin, lukea muureja. Kyllä muureja on tutkittu ja linnan rakennusvaiheita selvitetty, mutta rinta rinnan geologien kanssa sitä ei ole tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti