Kuten kotisivujeni etusivulla manitaan, meillä on vain kissoja. Tosin lapsuudenkodissani totuin saksanpaimenkoiriin, joten minulla on geeneissä vaarallinen ripaus myös koiraihmistä.
Viikonloppuna harjoittelin pääkaupunkiseudulla koiran ulkoiluttamista. Parin harjoituskierroksen jälkeen sain mennä otuksen kanssa kahdestaan. Kävin koirapuistossa ja kuljin kuntoilu- ja ratsastusreittejä pitkin tanakasti remmistä kiinni pitäen. Minusta tuntuu, että ihmiset arvostavat enemmän koiraihmisiä kuin suloisten kisujen kanssa puuhastelijoita.
Ilta kahden kesken pedon kanssa sisätiloissa osoittautui mutkikkaammaksi kuin puistoteillä kulkeminen. Jos liikahdin, karvanaama sanoi vuh ja kaksi kertaa se äityi haukkumaan, joka on kerrostalossa piinallista. Hätätiedusteluun sain tekstarin: "Älä anna sen pomottaa. Ei pure." Rohkaistuin menemään jääkaapille ja sen jälkeen ymmärsimme toisiamme. Ainakin löysimme yhteisen harrastuksen.
Kävin tänään Turun linnan museokaupassa Fataburissa ja sieltä löysin postikortin, joka esittää kivikautista maisemaa. Mitäs siitä muistuikaan mieleen? Valok. Pekka Kujanpää
Mummoa muistellessa näen hänet istumassa penkillä ikkunan edessä ja neulovan. Hän neuloi useimmiten villasukkia. Sukkasiineihin, niitäkin hän valmisti kaikille perheenjäsenille, kuului nilkkapituinen villasukka, jonka etuosassa oli nyörikiinnitys. Sukka tehtiin neulomalla puikoilla (en ala nyt käsitellä murre-eroja kutominen/neulominen), jolloin sukan etuosa jätettiin auki, värikäs nyöriosa tehtiin virkkaamalla, itse nyöri on punottu kolmella langalla.
Sukkaparin valmistuttua ommeltiin kiinni kaupasta ostetut tai itse tehdyt reunukselliset nahkapohjat. Pohja oli vahvempaa nahkaa kuin reunus. Mummoni piti värien sommittelusta ja lopputuloksessa saattoi olla yhdistettynä esimekiksi murrettuja keltaisen ja ruskean sävyjä.
Tallessa on vielä sukka (kantapään paikkalappu on ihan omatekemä) ja siinit osina. En ole mikään neulojamestari, siis pitäisikö huutaa ystävät apuun, koska nyt pitää saada sukkasiinit. Nahkasiinejäkään ei saa valmiina, joten niiden kokoaminen on edessä.
Ajauduin polkupyörineni Turun vanhan kirjastotalon eteen ja hätkähdin jouduttuani silmätysten suihkukaivolta tuijottavan leijonan kanssa. Tuonhon katseeseen olen törmäänyt aiemminkin. Ja eikös vain albumistani löytynyt valokuva, jonka otin viime vuosituhannen lopussa Viipurissa. Molemmat leijonat ovat syntyneet kuvanveistäjä Gunnar Finnen käsissä.
Rikkontunut Viipurin leijona oli Monrepos´n puistossa, jonka hiekkakäytävillä kuljeskelin yksikseni venäläisen taksin odotellessa portilla. Halusin elää ystäväperheen isännän kertomukset nuoruudenajoistaan Viipurissa. Kertomusten lisäksi varhaislapsuudessa oli iskostunut mieleen iskelmälaulaja Annikki Tähden tunnelmapaketti, joka lisäsi asiantuntemustani rajantakaisen kaupungin puistikosta, vaikka tuolloin musiikkilistani ykkösenä olikin Jänöjussin mäenlasku.
Viipurissa on vaihdettu patsaita poliittisen tilanteen mukaan. Agricola palautettiin paikalleen tänä vuonna. Miten on leijonan laita? Onko se edelleen puiston nurmikolla? Niin, ja kenen kuvanveistäjän teos, graniittinainen, nojasi vanhan toimistorakennuksen seinään?
Muistatko Monrepos´n Annikki Tähden esittämänä Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä.
Я подъехала на своём велосипеде к старому зданию библиотеки Турку, остановилась перед ним и вздрогнула, встретившись глазами со львом, пристально смотревшим на меня с фонтана. На подобный взгляд я натыкалась и раньше. И наверняка только в моём альбоме найдётся фотография, которую я сфотографировала в конце прошлого тысячелетия в Выборге. Оба льва родились в руках скульптораГуннар Финна.
Разбитый лев Выборга находился в парке Монрепос, по аллеям которого я гуляла в одиночестве, пока русское такси ожидало меня у ворот парка. Я хотела пережить рассказы хозяина семьи моего друга о временах его молодости. Наряду с его рассказами, на память пришли также из раннего детства шлягеры эстрадной певицы Анники Тяхти , которые дополнили мои знания о городских скверах по другую сторону границы, хотя тогда на первом месте моих музыкальных симпатий был Jänöjussin mäenlasku (Катание Зайца с горки).
В Выборге памятники менялись по мере изменения политической ситуации. В этом году вернули на своё место Агриколу. Каково же положение льва? Находится ли он ещё на парковой лужайке? Да, и чьё скульптурное произведение, гранитная женщина, прислонилась к стене здания старой канцелярии?
Помнишь ли Монрепос в представлении Анникки Тяхти в фильме Аки Каурисмяки «Человек без прошлого».
Kuvassa Puupponen päiväinilla noin vuosi sitten.
Työskentelin Vuosisata vuolukiveä 1893-1993 kirjan parissa noin 15 vuotta sitten. Kirjailija Heikki Turunen oli luvannut kirjoittaa aiheeseen sopivan runon ja postilaatikossa oli kirje häneltä. Olin suunniltani jännityksestä, koska tiesin runon olevan Suomen Vuolukivi Oy:n juhlakirjan helmi. Oli uuvuttavan helteinen päivä ja päätin poiketa vilpoisaan Mikaelin kirkkoon. Paikka oli sopiva kirjeen lukemiseen, sillä kirkon alttarirakenteet ja saarnastuoli on tehty Nunnanlahdesta tuodusta vuolukivestä. Ulkoseinässäkin on kasviaiheisia vuolukiviornamentteja.
Kirjeessä oli runo, Kivikyyhkyn laulu. Alunpitäen se taisi olla Kivilinnun laulu, mutta kuitenkin. Heikki Turusen runo kertoo louhoksella työskentelevästä isästä, joka kertoo lapselleen tarinaa Pielisen kukkivasta kivestä. Puhuessaan mies hypistelee veistämäänsä kivistä lintua ruhjoutuneilla sormillaan.
Kun Heikki oli kirjoittanut runon, ei hän ollut tiennyt Turun Mikaelin kirkon alttariristin päällä kyyhöttävästä kyyhkysestä, enkä minä mennessäni kirkkoon tiennyt runon sisältöä.
Runon viimeinen säkeistö:
Hengen lumihuippuisina Karelideina säihkyköön
Aikojen loppuun asti isäjumalan ja ihmisen käsien
Pyhän ja hellän kosketuksen lapsi, tulikiven tarina,
Ikuisuuden virrasta noussut ja siihen aikanaan nukkuva,
Harmaan kivikyyhkyn kaunis ja yksinkertainen laulu.
P.S. Lisään vielä tähän linkin aktuelliin kirkkotaiteeseen, Kirstin blogiin.
Kirjailijan kanssa on vaarallista olla matkalla, varsinkin jos ei osaa käyttäytyä mallikkaasti. Matkustin viime syksynä Pietariin pienen seurueen mukana ja eikös tuon reissun jälkeen ilmestynyt kirjailija Kirsti Ellilältä Hajatuksia Pietarista. Se sisältää sattumanvaraisia havaintoja ja niiden synnyttämiä ajatuksia.
Kesällä eksyin luterilaisen kirkon järjstämälle matkalle Jämsään New Wine-tapahtumaan ja matkan jälkeen syntyi Eräänlainen matkakirja Pilvibongarit toivioretkellä. Siinä kirjassa ihmetellään muun muassa täydellistä tyylittömyyttä edustavia jalkineitani, keväänvihreitä crokskopioita. Mielestäni ne olivat mukavat matkajalkineet vaihtelevissa sääolosuhteissa. Kun Himoksella asuinpaikan läheisyydessä hyppäsin puron yli ja loikka jäi liian lyhyeksi, kengistä valui vedet saman tien pois, kun sen sijaan eräällä tyyliniekalla kengät olivat ravassa urheilusuorituksen jälkeen.
Tuskin sitä muistaisi matkoista kovinkaan paljon, jos ei olisi ottanut valokuvia ja pujottanut niitä muovitaskuihin tai liimannut albumiin. Jo parin kuvilla ja piirroksilla höystetyn matkakirjan jälkeen alan tottua siihen, että reissuista pitää julkaista kirja. Itsekin kirjoitin matkapäiväkirjan, joten lukiessani sen haihatusten ohessa saan varsin kattavan käsityksen siitä, missä on tullut käydyksi. Kirsti olisi halunnut jäädä runoilija Anna Ahmatovan keittiöön Fontankassa. Minä surin Annan poikaa, joka joutui vankilaan, äiti kertoi tuskansa runoissa. Pietarin matkan huippukohta oli Nevskin kirkon synnyttävä kissa Pyhän Jumalanäidin ikonin alla. Sen seurauksena Kirsti joutui syvällisyyksiin:
Olemme samalla tavalla elämän armoilla kuin tuo kissa. Mitä tahansa saattaa tapahtua, mutta vielä tänään elämä jakaa meille kukkasia.
Olenkin ehdottanut Kirstille, että hän lyöttäytyisi maailmanmatkaajien seuraan ja lupautuisi kirjoittamaan matkakirjan mikäli pääsee mukaan. Matkalaiset luonnollisesti maksavat ilomielin kirjailijan matkakustannukset ja tilaavat opuksen, joka ilmestyisi pari viikkoa reissun jälkeen, niin pian että osalla matkalaisista on vielä pakaasit purkamatta. Näin kirjailija pääsisi maailmanympärimatkalle, junalla Vladivostokiin, syksyn synkkyydessä palmun alle lepäämään. Kirjailija Ellilä tyrmäsi ajatuksen, sillä hän ei tykkää matkustamisesta. Niin että se siitä.
Viime käynnilläni Pohjois-Karjalassa kävin tutustumassa Keisarien aika Suomessa-näyttelyyn Nunnanlahdessa, sillä en ollut nähnyt näyttelyä valmiina. Toteuttamani osastokin täydentyi vasta näyttelyn avajaisia edeltävänä päivänä Ortodokdisesta kirkkomuseosta lainatulla kauniilla ikonilla ja olin silloin jo Turussa. Avajaisjuhlallisuudet jäivät kokematta.
Keskustelin äitini kanssa keisareista. Hän kertoi heistä kuin tuttavistaan ja sitten totesi kertomansa olevan "vain perimätietoa, ei näitä ole kirjoista luettu". Hänen keisari Nikolai II: n halllituskautena syntynyt äitinsä oli tarinoinut keisareista lapsilleen. Mummo oli kuullut juttuja omilta vanhemmiltaan ja nämä omiltaan. Niinhän se menee vai meneekö se enää.
Keisarien aikaan tuli uusi ulottuvuus, kun muisti esiäitien ja esi-isien oleen Alksanteri- ja Nikolai-ruhtinaitten alamaisia. Jopa vitrinien sisältö puhuttelee enemmän, jos miettiin sukulaisten elinolosuhteita.
VITRIINI 7
1. Painotuote: Biblia vuodelta 1887. Yksityiskokoelmat. (Raamatussa on värikuva, joka esittää joulun tapahtumia)
Sukulaiseni Vieno Tuovinen (1910-199?) maalasi tauluja ja maalasi posliinia. Minulla on yksi hänen antamansa kuppi jäljellä, lohkolaita, haljennutkin, mutta en raaski heittää pois, koska se liikuttaa minua. Vieno ilmoitti ammatikseen taiteilija, mutta ei kai monikaan häntä sellaiseksi laskenut, piti mökkihöperönä puuhastelijana. (Tunnen hengenheimolaisuutta häntä kohtaan, kun kirjoitan tätä blogia.) Tapasin hänet vain muutaman kerran, mutta lapsen mielestä hän oli jotain erityistä. Vanhemmiten Vienoon pesitynyt luulosairaus lisäsi salaperäisyyttä. Kenties ikkunan takana hiippailikin joku öiseen aikaan.
Posliinikupin maalauksen aiheena on puistikossa käyskentelevä 1800-luvun lopun tyyliseeen asuun pukeutunut pariskunta. Nainen kantaa päivänvarjoa. Lieneeköhän Vieno tavoittanut aiheen aikakauslehdestä vai olisko nähnyt käsin maalattuja tapetteja vai löysikö hän aiheen unelmoivasta mielenmaisemastaan. Vieno oli naimisissa taksiautoilija Erkki Tuovisen kanssa. Heidän adoptoitu tyttärensä hukkui pienenä, myöhemmin hukkui mieskin .
Pohjasta löytyy taiteilija Vieno Tuovisen puumerkki. Signeerauksessa on VM. Yhtäkkiä muistin Vienon menneen toisiin naimisiin kuudenkympin ikäisenä. Mies oli eläkkeellä ollut valtimolainen asemapäällikkö, Mäkinen nimeltään. En ole mikään sukututkija, mutta Vienoa ei saa unohtaa.
Toin vuosia sitten rikkinäisen sirpin Turkuun, terä oli ruostunut ja tylsä, lonksuva haljennut varsi oli kiinitetty rautalangalla. Esittelin työkalua aviopuolisolle ja aprikoin, olisiko aika pistää romu roskiin. Sain työkalun seuraavana päivänä takaisin kuvan esittämässä kunnossa. Varsi on tehty luonnonväärästä toukansyömästä puusta, se tuntuu mukavalta kädessä, terä on putsattu ruosteesta ja teroitettu, jokainen sahalaita erikseen. Terässä on sepän nimimerkki AT, pitäisikö varteen nyt kaivertaa IK. Uudistuneen sirpin vieressä on vanha rikkoontunut kahva.
Aiheesta on hehkutettu myös polulla.
Opiskeluaikana Suomalaisen ja vertailevan kansatieteen oppiaineessa eivät aurat, viikatteet ja sirpit hirveästi kiiinnostaneet: kamppi, pivosirppi, suoravartinen ruotosirppi, Ruotsin vinkelskära ja krokskära, muitakin niitä oli. Opettelu oli pelkkää ulkolukua, vaikka sirppi sinänsä oli tuttu, olinhan sitä käyttänyt kotonani äidin säestäessä älä vain leikkaa kättäsi. Kamppisirppi on kaikista vanhin, se oli tunnettu jo esihistoriallisella ajalla.
Löysin pari kansatieteen opusta, mutta en pysty luokittelemaan työkalua tänäkään päivänä. Toisilla sirpeillä hakattiin korsi poikki, toisilla leikattiin. Selitykset ovat ristiriitaisia, en usko tutkijoiden itsensä koskaan käyttäneen sirppiä. Ei sirppien käyttötapaa ratkaise vain terän muoto eikä varren muoto, vaan miten sirpin terä on teroitettu, onko siinä sahamaisia pykäliä vai ei, mikä on terän kaltevuuskulma. Olisin saanut aikanaan proffalta pari plussapistettä, jos olisin osoittanut edes vähäistä kiinnostusta esiäitiemme ja -isiemme ahkerasti käyttämää työkalua kohtaan.
Ei sirppiä taideta käyttää Suomessa enää kovin paljon. Se on kadonnut kauppojen hyllyiltä samoin kuin itänaapurin lipusta. Onneksi tänäkin päivänä löytyy sirpille töitä. Ainakin villiintyneestä puutarhasta.
Työt alkavat huomenna yli kuukauden kestäneen kesäloman jälkeen. Jo aikaisemmin blogissani mainostin suurta keksintöäni, kuinka saan organisoiduksi työni niin, että saan tarvittavan tutkimusmateriaalin linnasta nykyiseen asemapaikkaani ja takaisin linnaan. Ratkaisu on pyörän peräkärry. Joku jo huomautti keksintöni muistuttavan venäläistä toimintamallia. Saattaa olla perää kannanotossa.
Alunpitäen ei käyrryssä ollut kantta, mutta aviopuolisoni valmisti sellaisen, etteivät tuikitärkeät paperit kastu. Maalaus ei ollut vielä kuivanut ja kissanpentumme Gösta, silloinen Mokku, piipersi kannen ylitse ja ikuisti polkuanturoiden jäljet. Ne on korostettuna keltaisella maalilla, kuten nuppikin, josta tartutaan kantta avattaessa. Näköjään toinen heijastinkiekura on tipahtanut, täytyy liimata paikalleen. Kuvassa näkyy myös potkulautani, jota olen käyttänyt varsin vähän, ei ole ollut riittävästi potkua.
Kuva siirtyy myöhemmin Polkupyörät osastoon.
Kävin toissapäivänä Marjutin luona ja söimme herkullista maitokaalia, keittoa, joka sisälsi kaalisuikaleita ja riisiä ja maitoa, porkkanoitakin siinä oli ja tietysti persiljaa ja ruohosipulia. Syödässemme ystävä kertoi keiton olleen hänen äitinsä herkkuruokaa.
Äiti oli vaeltanut sota-aikana Karjalasta länteen tietä pitkin tykkien jylinässä nälän ja pelon uuvuttamana. Silloin hän oli kokenut kangastuksen. Tien ojat olivat täynnä maitokaalia ja ihana tuoksu leijaili sieraimiin. Antoikohan harha hänelle voimia päästä lopulta turvaan?
