Sukulaiseni Vieno Tuovinen (1910-199?) maalasi tauluja ja maalasi posliinia. Minulla on yksi hänen antamansa kuppi jäljellä, lohkolaita, haljennutkin, mutta en raaski heittää pois, koska se liikuttaa minua. Vieno ilmoitti ammatikseen taiteilija, mutta ei kai monikaan häntä sellaiseksi laskenut, piti mökkihöperönä puuhastelijana. (Tunnen hengenheimolaisuutta häntä kohtaan, kun kirjoitan tätä blogia.) Tapasin hänet vain muutaman kerran, mutta lapsen mielestä hän oli jotain erityistä. Vanhemmiten Vienoon pesitynyt luulosairaus lisäsi salaperäisyyttä. Kenties ikkunan takana hiippailikin joku öiseen aikaan.
Posliinikupin maalauksen aiheena on puistikossa käyskentelevä 1800-luvun lopun tyyliseeen asuun pukeutunut pariskunta. Nainen kantaa päivänvarjoa. Lieneeköhän Vieno tavoittanut aiheen aikakauslehdestä vai olisko nähnyt käsin maalattuja tapetteja vai löysikö hän aiheen unelmoivasta mielenmaisemastaan. Vieno oli naimisissa taksiautoilija Erkki Tuovisen kanssa. Heidän adoptoitu tyttärensä hukkui pienenä, myöhemmin hukkui mieskin .
Pohjasta löytyy taiteilija Vieno Tuovisen puumerkki. Signeerauksessa on VM. Yhtäkkiä muistin Vienon menneen toisiin naimisiin kuudenkympin ikäisenä. Mies oli eläkkeellä ollut valtimolainen asemapäällikkö, Mäkinen nimeltään. En ole mikään sukututkija, mutta Vienoa ei saa unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti