Työskentelin Vuosisata vuolukiveä 1893-1993 kirjan parissa noin 15 vuotta sitten. Kirjailija Heikki Turunen oli luvannut kirjoittaa aiheeseen sopivan runon ja postilaatikossa oli kirje häneltä. Olin suunniltani jännityksestä, koska tiesin runon olevan Suomen Vuolukivi Oy:n juhlakirjan helmi. Oli uuvuttavan helteinen päivä ja päätin poiketa vilpoisaan Mikaelin kirkkoon. Paikka oli sopiva kirjeen lukemiseen, sillä kirkon alttarirakenteet ja saarnastuoli on tehty Nunnanlahdesta tuodusta vuolukivestä. Ulkoseinässäkin on kasviaiheisia vuolukiviornamentteja.
Kirjeessä oli runo, Kivikyyhkyn laulu. Alunpitäen se taisi olla Kivilinnun laulu, mutta kuitenkin. Heikki Turusen runo kertoo louhoksella työskentelevästä isästä, joka kertoo lapselleen tarinaa Pielisen kukkivasta kivestä. Puhuessaan mies hypistelee veistämäänsä kivistä lintua ruhjoutuneilla sormillaan.
Kun Heikki oli kirjoittanut runon, ei hän ollut tiennyt Turun Mikaelin kirkon alttariristin päällä kyyhöttävästä kyyhkysestä, enkä minä mennessäni kirkkoon tiennyt runon sisältöä.
Runon viimeinen säkeistö:
Hengen lumihuippuisina Karelideina säihkyköön
Aikojen loppuun asti isäjumalan ja ihmisen käsien
Pyhän ja hellän kosketuksen lapsi, tulikiven tarina,
Ikuisuuden virrasta noussut ja siihen aikanaan nukkuva,
Harmaan kivikyyhkyn kaunis ja yksinkertainen laulu.
P.S. Lisään vielä tähän linkin aktuelliin kirkkotaiteeseen, Kirstin blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti