Kuten kotisivujeni etusivulla manitaan, meillä on vain kissoja. Tosin lapsuudenkodissani totuin saksanpaimenkoiriin, joten minulla on geeneissä vaarallinen ripaus myös koiraihmistä.
Viikonloppuna harjoittelin pääkaupunkiseudulla koiran ulkoiluttamista. Parin harjoituskierroksen jälkeen sain mennä otuksen kanssa kahdestaan. Kävin koirapuistossa ja kuljin kuntoilu- ja ratsastusreittejä pitkin tanakasti remmistä kiinni pitäen. Minusta tuntuu, että ihmiset arvostavat enemmän koiraihmisiä kuin suloisten kisujen kanssa puuhastelijoita.
Ilta kahden kesken pedon kanssa sisätiloissa osoittautui mutkikkaammaksi kuin puistoteillä kulkeminen. Jos liikahdin, karvanaama sanoi vuh ja kaksi kertaa se äityi haukkumaan, joka on kerrostalossa piinallista. Hätätiedusteluun sain tekstarin: "Älä anna sen pomottaa. Ei pure." Rohkaistuin menemään jääkaapille ja sen jälkeen ymmärsimme toisiamme. Ainakin löysimme yhteisen harrastuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti