Kirjailijan matkassa

Kirjailijan kanssa on vaarallista olla matkalla, varsinkin jos ei osaa käyttäytyä mallikkaasti. Matkustin viime syksynä Pietariin pienen seurueen mukana ja eikös tuon reissun jälkeen ilmestynyt kirjailija Kirsti Ellilältä Hajatuksia Pietarista. Se sisältää sattumanvaraisia havaintoja ja niiden synnyttämiä ajatuksia.

Kesällä eksyin luterilaisen kirkon järjstämälle matkalle Jämsään New Wine-tapahtumaan ja matkan jälkeen syntyi Eräänlainen matkakirja Pilvibongarit toivioretkellä. Siinä kirjassa ihmetellään muun muassa täydellistä tyylittömyyttä edustavia jalkineitani, keväänvihreitä crokskopioita. Mielestäni ne olivat mukavat matkajalkineet vaihtelevissa sääolosuhteissa. Kun Himoksella asuinpaikan läheisyydessä hyppäsin puron yli ja loikka jäi liian lyhyeksi, kengistä valui vedet saman tien pois, kun sen sijaan eräällä tyyliniekalla kengät olivat ravassa urheilusuorituksen jälkeen.

Tuskin sitä muistaisi matkoista kovinkaan paljon, jos ei olisi ottanut valokuvia ja pujottanut niitä muovitaskuihin tai liimannut albumiin. Jo parin kuvilla ja piirroksilla höystetyn matkakirjan jälkeen alan tottua siihen, että reissuista pitää julkaista kirja. Itsekin kirjoitin matkapäiväkirjan, joten lukiessani sen haihatusten ohessa saan varsin kattavan käsityksen siitä, missä on tullut käydyksi. Kirsti olisi halunnut jäädä runoilija Anna Ahmatovan keittiöön Fontankassa. Minä surin Annan poikaa, joka joutui vankilaan, äiti kertoi tuskansa runoissa. Pietarin matkan huippukohta oli Nevskin kirkon synnyttävä kissa Pyhän Jumalanäidin ikonin alla. Sen seurauksena Kirsti joutui syvällisyyksiin:

Olemme samalla tavalla elämän armoilla kuin tuo kissa. Mitä tahansa saattaa tapahtua, mutta vielä tänään elämä jakaa meille kukkasia.

Olenkin ehdottanut Kirstille, että hän lyöttäytyisi maailmanmatkaajien seuraan ja lupautuisi kirjoittamaan matkakirjan mikäli pääsee mukaan. Matkalaiset luonnollisesti maksavat ilomielin kirjailijan matkakustannukset ja tilaavat opuksen, joka ilmestyisi pari viikkoa reissun jälkeen, niin pian että osalla matkalaisista on vielä pakaasit purkamatta. Näin kirjailija pääsisi maailmanympärimatkalle, junalla Vladivostokiin, syksyn synkkyydessä palmun alle lepäämään. Kirjailija Ellilä tyrmäsi ajatuksen, sillä hän ei tykkää matkustamisesta. Niin että se siitä.