Turun linna -museon historiaa

Kävin tänään Turun linnan museokaupassa Fataburissa ja sieltä löysin postikortin, joka esittää kivikautista maisemaa. Mitäs siitä muistuikaan mieleen? Valok. Pekka Kujanpää

Turun seudun esihistoria-näyttely - Kivikausi

Tein 1970-luvun puolivälin jälkeen museossa monenlaisia töitä, mutta 1980-luvun alussa sain eteeni suuren kokonaisuuden, esilinnan restauroitujen huoneiden sisustuksen suunnittelun ja toteutuksen yhdessä tutkija Nina Lepokorven kanssa, joka tuli mukaan rakentamaan esihistorian näyttelyä.

Jo heti aluksi päätimme tehdä uudenlaisen, erilaisen näyttelyn. Ehdotimme paikaksi ns. Turku-salia, mutta esityksemme tyrmättiin, sillä kyseinen huone ja linnan eteisaulasta seuraava sali oli jo varattu tilapäisnäyttelyille. Tein vetoomuksen museolautakuntaan, mutta se ei tuottanut toivomaani tulosta. Niinpä saimme käyttöömme kolme huonetta esilinnan eteläsiivestä, pyöreän tornin kupeesta.

Emme jääneet suremaan, vaan huoneet saivat heti nimet: Kivikausi, Pronssikausi ja Rautakausi. Koska tilaa oli käytettävissä vain vähän vuosituhansien ajanjakson esittämiseen, aloimme pohtia, mikä olisi menetelmä, jolla saisi havainnollisesti esitetyksi aikakauden luonne. Päädyimme kivikauden kohdalla dioraamaratkaisuun, sellaisia oli aiemmin tehty eläintieteellisiin museoihin. Kävimme tutustumassa Helsingin Eläinmuseoon, jossa hurmaava konservaattori Eirik Granqvist esitteli meille Afrikan maisemia, joita oli rakennettu muutaman neliömetrin sisälle.

Valitsimme kivikauden esimerkkialueeksi Turun Jäkärlän seudun n. 4200 e.Kr. Jäkärlässä oli tehty arkeologisia kaivauksia, joten näyttelyyn oli saatavilla esineitä ja aiheesta oli tarjolla tutkimuksiin perustuvaa tieota . Millainen ilmasto ja kasvillisuus silloin täällä oli ? Miltä ihmiset näyttivät? Mitkä olivat elinkeinot? Miten asuttiin?

Arkeologiaa opiskelleina ja kaivauksilla kesiämme viettäneenä pystyimme hetkessä sukeltamaan kivikauteen. Maisema alkoi muotoutua. Kotaa varten hankittiin hirventalja. Eläinmuseossa talja käsiteltiin niin, etteivät turkiskuoriaiset pääse siihen pesiytymään. Kodan katteena olevat tuohet piti liottaa ja keittää. Hiekkaa kannettiin sisälle. Aikakauden lämmintä ilmanalaa kuvastavat kasvit, mm. pähkinäpensas ja vesipähkinä. Kivikauden kalastajat kutoivat verkkonsa pajunniinestä, otimme kivikautiset verkkolöydöt esikuviksi ja konservaattori Reino Mattila valmisti verkon ja sanoi, että yksinkertainen havassolmu verkossa täytyy olla. Vene on yhdestä puusta veistetty ruuhi. Reinolla, konservointiapulainen Juha Stenbergillä ja tutkija Ninalla riitti ahertamista. Suonilankaa he eivät sentään purreet itse, vaan se tilattiin Lapista. Purija oli Anni Mäkitalo Enontekiöltä. Pähkinäpuun oksat piti saada vihannoimaan. Suomilankaa käytettiin ompelutöihin ja kiviesineiden varttamiseen.

Arkkitehti Carin Bryggman oli valittu esilinnan sisustuksen suunnittelutehtäviin. Haluttiin varmistaa, että linnan sisustus noudattaa aiemmin muotoutunutta hillittyä arvokasta tyyliä. Esihistorian näyttelyn tapaisia suunnitelmia Carin ei koskaan aiemmin ollut tehnyt, mutta hän ryhtyi työhön ennakkoluulottomasti ja innokkaasti. Eirik Granqvist antoi ohjeita, kuinka muutaman vähäiseen pinta-alaan saa syvyysvaikutelman ja miten valaisimet pitää asentaa. Heijastusten välttämiseksi on dioraaman lasin oltava kalteva. On tärkeää, että huoltotyöt sujuvat jatkossa vaivattomasti. Piirustukset valmistuivat ja kivikauden rantamaisema löysi muotonsa. Rakennustyöt alkoivat. Museovirastolle luvattiin, ettei huoneeseen rakenneta mitään kiinteää, joka vahingoittaisi seiniä, ja että näyttely rakennetaan linnan ehdoilla, rakennushistoriallisia yksityiskohtia ei peitetä.

Ihmeteltyämme, miltä kivikauden ihmiset näyttivät, paleontologi Björn Kurtén vakuutti, että samalta näyttivät kuin nykyisetkin. He olivat keskimäärin pienemmän kokoisia ja ulkoilmaelämän seurauksena ahavoituneita. Ei, karvaisia he eivät olleet. 6000 vuotta on kovin lyhyt aika ihmisen ulkomuodon muokkaamiseen. Lähistöltä löytyi sopiva mallinukke, Nina, jonka kasvot ja kädet ikuistettiin. Konservaattori Jorma Reilander ryhtyi muottien tekoon ja Nina hengitteli mehupillin kautta silikonivalannan aikana eikä paniikista ollut tietoakaan. Konservaattorit vakuuttivat tuntevansa naisvartalon yksityiskohdat niin hyvin, että pystyivät kyllä rakentamaan omatoimisesti kivikauden naisenkin. Nina eläytyi niin perusteellisesti rooliinsa kivikauden naisena, jotta lopulta leipoi saviastiatkin koristellen ne Jäkärlän tyypin ornamenteilla.

Maisema valmistui ruuhineen ja kalakonservaattori Raimo Kapanen toi hauet ja ahvenet. Tullessaan hän pisti kalat roikkumaan naulakkoon. Huolellinen siivooja oli kiidättänyt sanomalehden kalansaaliin alle, kun luuli kalojen olevan aitoja ja vasta merestä nostettuja.

Katsoimme dioraaman ääressä auringonlaskua ja tulenliekkien lepatusta. Niin, sähköasentaja Nikolai Ushanow sai nuotionkin lepattamaan. Siihen aikaan ei ollut vielä liekkilamppuja.

Olimme ylenmäärin tyytyväisiä näyttelyyn, vaikka korviin kantautui myös joitain sapekkaita arvioita. Kirjoitin Museopolitiikka-lehteen artikkelin, jossa siekailematta kehuin lopputulosta. Edelleen olen sitä mieltä, että näyttelyssämme esitellään havainnollisesti Turun seudun kivikautisia elinolosuhteita ja lapsikin ymmärtää dioraamaa katsoessaan aikakauden ilmstollisen erilaisuuden.

Nyt vuosikymmenien päästä hieman nolottavat nämä vanhanaikaiset aikaansaannokset, mutta jonain päivänä onneksi uudet tuulet pyyhkäisevät esihistorian dioraamat kumoon. Tai sitten ne tulevat uudelleen muotiin eikä kukaan halua purkaa niitä. Sitten ei enää olekaan ihmettelemistä, kun ilmastonmuutoksen vuoksi dioraaman näkymät alkavat muistuttaa entistä enemmän nykyhetkeä.

Dioraaman esineistö:

TERVALEPÄSTÄ VALMISTETTU RUUHI
LUONNONNIINESTÄ KUDOTTU VERKKO
KAARNAKOHOT
TUOHELLA PÄÄLLYSTETYT VERKON KIVEKSET
KALOJA: HAUKI JA AHVENIA
MUSTIKOITA TUOHIASTIASSA
LIESI
JÄKÄRLÄN TYYPIN ASTIOITA
PÄHKINÄPENSAS
KIRVEITÄ (ALKUPERÄISIÄ)
TALTTOJA (ALKUPERÄISIÄ)
TUOHESTA VALMISTETTU KOTA, SISÄLLÄ JA OVESSA HIRVENNAHKA
SUONILANKAA
KERAMIIKKAA (ALKUPERÄISTÄ)
KVARTSI-ISKOKSIA (ALKUPERÄISIÄ)
VESIPÄHKINÄN KUORIA

Kivikauden huoneen rakentamisen ohessa käynnistyi myös pronssikauden ja rautakauden huoneiden työmaat. Niistä kerron joskus myöhemmin, kuten Turun seudun esihistorian-näyttelyn ikimuistoisista avajaisista vuonna 1985.